Huomisen eväitä kokoamassa

Keskustatoimijoiden blogi

Puoluekokous2018 2 yläkuva iso 7.jpg
Keskusta.fi / Etelä-Häme / Suomeksi / Blogi / Huomisen eväitä kokoamassa
Juha Iso-Aho9.8.2017 11:10

Kesä on ollut Suomessa ja myös puoluepolitiikassa hiljaiseloa. Kovin vähillä mietteillä ohitettiin muun muassa heinäkuun gallupit, joissa Keskustan kannatus oli tippunut alle 17 prosentin. Seppo Kääriäinen tiivisti olennaisen ongelman blogissaan: entiset eväät on syöty.

Kesä on ollut Suomessa ja myös puoluepolitiikassa hiljaiseloa. Kovin vähillä mietteillä ohitettiin muun muassa heinäkuun gallupit, joissa Keskustan kannatus oli tippunut alle 17 prosentin. Seppo Kääriäinen tiivisti olennaisen ongelman blogissaan: entiset eväät on syöty.

Keskusta nousi voittoon vuoden 2015 vaaleissa paitsi Stubbin hallituksen katastrofaalisen sekoilun, niin myös useita vuosia kestäneen ohjelmatyön ansiosta. Juha Sipilä panosti oppositioaikana johtamiseen, jossa Keskusta määritteli itselleen selkeän tavoitteen: Suomi laitetaan kuntoon. Myös keinoihin panostettiin ja se näkyi hallitusneuvotteluissa – hallitusohjelman tärkeimmät rakennusaineet koostuivat keskustan tavoitteiden toteuttamisesta.

Edellisessä hallituksessa sekoilleella kokoomuksella ja kaiken vastustamiseen keskittyneellä perussuomalaisilla ei ollut tarjota kuin yksittäisiä tavoitteita, jotka he välttämättä halusivat mukaan. Keskusta sen sijaan sai rakentaa kokonaisuuden. Niinpä saimme itsellemme vetovastuun soteuudistuksen tekemisestä maakuntamallilla, sekä paljon peräänkuuluttamamme perheministerin tehtävän. Norminpurku tuli samoin liikenneministerin vastuulle ja maanteiden korjausvelkaa päästiin lyhentämään ensi kertaa pitkään aikaan. Perustulo päätettiin viedä kokeiluun ja keskustan vaatimuksesta kuntien rahoitus luvattiin pitää ennallaan. Tämä oli erittäin merkittävä linjaus koulujen ja terveyskeskusten puolesta, olivathan Kataisen-Stubbin hallitukset leikanneet neljän miljardin edestä kuntien valtionosuuksia vuosina 2011–2015.

Tuota listaa voisi jatkaa vielä pitkään. Suomi on Keskustan johdolla ja keinoilla saatu kymmenen vuoden taantuman jälkeen kasvu-uralle, jonka voimakkuus on yllättänyt asiantuntijatkin. Mutta kuten todettu, entiset eväät on syöty. Äänestäjät eivät palkitse menneistä teoista, vaan he ajattelevat tulevaa. Ja niin tietysti pitääkin. Keskustalla on hallituksessa toimimisen aikana huomio kiinnittynyt aiempien visioiden toteuttamiseen, mutta nyt alkaa takki olla tyhjä. Tarvitaan uutta ohjelmatyötä, päivitettyä visiota siitä, miten tästä eteenpäin. Meillä on edelleen hallituksessa ministereillä tärkeitä, tulevaisuuteen katsovia tehtäviä kuten digitalisaation edistäminen, kokeilevan yhteiskunnan luominen ja maakuntahallinnon liikkeelle saaminen, mutta ne koetaan irrallisina osina kokonaisuudesta tai nykytilan pieninä viilauksina.

Politiikan työ on kääntynyt hallituksen toimien selittämiseksi sen sijaan, että nostaisimme ruohonjuuritasolta esiin uusia asioita, joihin hallituksen tulisi puuttua. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista. Näin käy lähes aina hallituksessa olon aikana. Hallitusohjelma, vaikka voimakkaasti keskustan luomus, sitoo käsiä uusien asioiden esille nostamisessa. Lisäksi siinä missä oppositiossa ollessa puoluekoneisto tekee työtä hallituksen toimien kritisoimiseksi ja omien visioiden sanoittamiseksi, panostetaan hallituksessa ollessa ministereiden toimien viestimiseen. Tällä kaavalla ei muuta voi odottaakaan kuin pettymystä.

Entä miten tästä päästäisiin irti? Ensinnäkin puoluetoimiston pitäisi pystyä keskittymään jäsenistön aktivointiin (yhdessä piirien kanssa) sekä ohjelmatyön tekemiseen ja vaaleihin valmistautumiseen ihan riippumatta siitä, ollaanko oppositiossa vai hallituksessa. Tehtäisiin siis sitä tulevaisuustyötä. Kysyttäisiin jäsenistön mielipiteitä, vedettäisiin työryhmiä, koulutettaisiin toimijoita ja työntekijöitä. Tähän liittyy paljon yksityiskohtia mm. paikallisen poliittisen toiminnan laajentamisesta myös valtuustosalien ulkopuolelle ja vaikkapa piiritoimistojen tehtävien miettimiseen uudelleen, mutta se on jo toisen kirjoituksen paikka. Tärkeintä on ymmärtää puoluekoneiston rooli tulevaisuuden linjausten kanavana.  Rakennettaisiin tulevia vaaliohjelmia jatkuvasti.

Toiseksi eduskuntaryhmän kanslia pitäisi järjestää ns. ryhmäkansliaksi - luovutaan kansanedustajien henkilökohtaisista eduskunta-avustajista ja sen sijaan palkataan ryhmäkansliaan hieman vähemmän, mutta paremmalla palkalla asiantuntijoita. En tarkoita, etteivätkö nykyiset eduskunta-avustajat olisi asiantuntevia. Heidän osaamistaan pitäisi vain päästä käyttämään paremmin koko ryhmän hyödyksi esim. osoittamalla heille valiokuntaryhmät, joiden asioihin he erikoistuvat. Samalla hommiin voisi olettaa tulevan hieman enemmän pitkäjänteisyyttä, kun tekijät eivät vaihdu jatkuvasti. Ryhmäkansliassa edustajilla sen sijaan olisi käytössään aiempaa useamman asiantuntijan selvityksiä ja muistioita heidän omilta osaamisalueiltaan. Niiden voimin on parempi pysyä ajan tasalla päivänpolitiikasta ja sitä kautta tehdä työtä myös omaa uudelleenvalintaa ajatellen. Nykytekniikalla kalenterinhoito ja kotimaakuntaan yhteydenpito onnistuu varmasti jokaiselta kansanedustajalta ihan omana työnä. Siihen ei tarvita jokaiselle edustajalle omaa avustajaa. Samalla ryhmäkanslian tiedotusvastuuta voidaan antaa useamman ihmisen tehtäväksi ja sitä kautta keskustalaista näkemystä päivänpolitiikasta saataisiin paremmin niin jäsenistön kuin toimittajienkin tietoon.

Kolmanneksi pitäisi saada puoluehallitus ja sen työvaliokunta toimimaan näiden kahden virtauksen; alhaalta ylöspäin tulevien toiveiden ja ylhäältä alaspäin tiedotettavien tekojen kohtaamispaikkana. Puoluehallituksen jäsenten pitää pystyä nykyistä paremmin tuomaan esille kentän toiveet tehtävistä parannuksista ja toisaalta päättäjien (etenkin ministerien) pitäisi hyödyntää puoluehallitusta nykyistä paremmin tulevien linjaustensa testaamisessa. Uudet avaukset ovat tällä kaudella tulleet turhan usein täytenä yllätyksenä kentälle.

Juha Iso-Aho
Piirin toiminnanjohtaja