Yksimielisyys voi olla poliittinen ongelma

Keskusta K-S metso vihreä sivun yläkuva.jpg
Keskusta.fi / Keski-Suomi / Suomeksi / Blogit / Yksimielisyys voi olla poliittinen ongelma
Pauliina Maukonen-Kärkkäinen31.10.2019 10:27
profiilikuva.jpgYksimielisyydestä päätöksentekomenetelmänä on muodostumassa hyvää vauhtia poliittisten järjestöjen suurin uhka.

On jälleen se aika vuodessa, kun poliittiset järjestötoimijat aktivoituvat. On syyskokousten ja henkilövalintojen aika. Tänä syksynä monessa paikallisyhdistyksessä, kunnallisjärjestössä kuin piirissäkin valitaan puheenjohtajat, jotka luotsaavat kenttää kohti kuntavaaleja.

”Enhän nyt minä…”, ”Ei minusta ole…”, ”En minä, mutta lähde sinä!” ovat lauseita, joita usein kuulee, kun vastuuhenkilöitä kysytään ja etsitään. Täytyy todeta, että suomalaiset ja etenkin keskustalaiset ovat varsin vaatimatonta kansaa. Tilanne mutkistuu entisestään, jos tulossa on vaali. Ei haluta haastaa, kyseenalaistaa eikä asettua arvioinnin kohteeksi, vaikka kykyä ja halua puheenjohtajan tehtävään olisi.

 

Yksimielisyydestä päätöksentekomenetelmänä on muodostumassa hyvää vauhtia poliittisten järjestöjen suurin uhka. Ei ainoastaan henkilövalinnoissa. Yksimielisyyden halu vähentää keskustelua, estää asian tai ilmiön kriittisen tarkastelun kaikista näkökulmista, vahvistaa julkisessa päätöksenteossa esittelijöiden ja virkamiesten valtaa ja voi jopa johtaa tilanteeseen, jossa tehty päätös on huono. Yksimielisyyden halu voi muodostua myös järjestön kehittymisen tai muutoksen esteeksi.

 

Kun pöytäkirjasta tai somesta saa lukea, että joku ”päätös on tehty yksimielisesti”, kääntyy poliittisten konkareiden suut vienoon hymyyn. Nyt ollaan poliittisen ristivedon ytimessä. Takana on usein niin  vaikea asia päätöksentekijöille, että yksimielisyyttä tulee julkisesti hehkuttaa, vaikka päätöksenteollisesti ratkaisu on syntynyt aktiivisesti konsensusta hakemalla, äänestys tietoisesti välttäen.

 

”Mennään vanhan hyväksi koetun mallin mukaan” on taas lause, jonka kuultua pitäisi jokaisen päätöksentekijän hälytyskellot soida. Olipa sitten kyse järjestö- tai kuntapolitiikasta. Silloin peli on jo menetetty. Päätöksentekijöillä ei ole edes halua avata asialistalla olevaa kohtaa keskustelulle. Syystä tai toisesta. Monesti nämä ovat henkilövalintoja. Toivotaan kädet nyrkissä syvällä taskuissa muutosta, mutta pelätään loukata valtaapitäviä tai pelätään leiriytymistä. Ikävä kyllä, tässä vaiheessa leirit ovat yleensä jo varsin tukevia.

 

Tarve yksimielisyyden korostamiseen politiikassa kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän julkikuva politiikasta näyttäytyy ristiriitoina ja kärhäminä ja mitä huonompi kansalaisten kuva politiikasta ja poliitikoista on. Nämä kolme ruokkivat samalla ikävästi toisiaan. Kun poliitikkojen yksituumaisuus tiivistyy, vastakkainasettelu "poliittinen eliitti" versus "muut" kasvaa. Jos yksimielisyys vähenee, päätöksenteko todennäköisesti paranee tai päätöksiin on ainakin helpompi sitoutua, mutta samaan aikaan julkikuva politiikasta riitaisena vahvistuu ja kansan luottamus heikkenee. Tähän pätee politiikan kolminaisuusoppi: Teet niin tai näin, teet aina väärinpäin.

 

Poliittinen päätöksenteko on monin paikoin kriisissä. Kun kunnanvaltuustojen budjettikokoukset kestävät kymmenen minuuttia eikä budjetista käytetä edes ryhmäpuheenvuoroja, ei voida puhua enää poliittisesta päätöksenteosta. Poliittiseen päätöksentekoon liittyy aina avoin keskustelu, mielipide-erot ja tarvittaessa äänestäminen. Aivan samalla tavalla kuin äänestäminen on kuntalaiselle kansalaisvelvollisuus, mutta myös vaikuttamisen kanava, on se sitä myös poliittista luottamustehtävää hoitavalle. Äänestäminen on puhtainta demokratiaa.

 

Politiikan teoriassa ja hallinto- ja taloustieteissä on tutkittu paljon poliittista päätöksentekoa muun muassa julkisen valinnan- teorioiden kautta. Lähestymistapa on usein hyötyä korostava ja inhimillinen. On helpompaa antaa olla ja tyytyä päätöksiin, kuin lähteä vaikuttamaan niihin esimerkiksi äänestyttämällä. Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin sanat kuvaavat yksimielisyyden halua päätöksenteossa hyvin: "Me kaikki tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta me vain emme tiedä, miten tulisimme uudelleen valituiksi, jos teemme sen."

 

Nyt on henkilövalintojen aika. Yksimielisyyttä ei tule ihannoida eikä äänestystä pelätä. Rohkeille puheenjohtajille ja rohkeille avauksille sen sijaan on aina tilausta.