Olen syntynyt 22.10.1984 Kemijärvellä ja valmistunut 2010 Lapin yliopistosta oikeustieteen maisteriksi. Toimin yrittäjänä omassa lakiasiaintoimistossa. Aikaisemmin työskentelin vuosina 2011-19 Eeva-Maria Maijalan eduskunta-avustajana sekä tammikuusta kesäkuuhun 2020 Katri Kulmunin erityisavustajana valtiovarainministeriössä.
Olen hoitanut lappilaisten asioita monissa luottamustoimissa. Kuulun Lapin hyvinvointialueen aluevaltuustoon sekä olen pelastus- ja valmiuslautakunnan vaarpuheenjohtaja. Toimin Kemijärvellä aikanaan kaupunginvaltuutettuna 2009-14. Kirkkovaltuuston puheenjohtajana olen ollut sekä Kemijärvellä että Rovaniemellä. Suomen ev. lut. kirkon kirkolliskokoukseen ja kirkon lakivaliokuntaan olen kuulunut vuodesta 2012 lähtien. Keskusta-liikkeessä minulla on ollut monia luottamustoimia, kuulun nykyään kolmatta kautta Keskustan puoluevaltuustoon.
Perusarvoni ovat koti, uskonto ja isänmaa. Poliittinen vakaumukseni on perinteinen Maalaisliiton alkiolais-kekkoslainen aate. Harrastuksenani olen tutkinut erityisesti Lapin historiaa ja kirjoittanut yli 20 kirjaa sekä näytelmiä.
Vaaliteemat
Vahva aluepolitiikka on koko Suomen etu
Suomi, suomalainen yhteiskunta ja suomalainen kulttuuri, muodostuvat omaleimaisista maakunnista. Niiden elinvoimaisena pitäminen on itseisarvo.
Keskusta erottuu muista puolueista nimenomaan vahvan aluepolitiikan painottamisen suhteen. Myös puolueen sisällä aluepolitiikan merkitystä on kirkastettava. Kyse ei ole siitä, että pk-seutu elättää pohjoista, kyse on oikeudenmukaisuudesta. Kun rakennetaan metroa tai oopperataloa Helsinkiin, niin sanotaan, että se on kansallinen hanke – mutta kun jotain olisi tulossa pohjoiseen, niin alkaa huuto ”siltarumpupolitiikasta”. Missä ovat ministeriöt ja muu keskushallinto, missä maksetaan eniten asumistukea? Ei suinkaan Lapissa, mutta sitäkin tehdään lappilaisten veronmaksajien rahoilla.
Ihmisen tarvitsevat palvelut ja infra on hoidettava kunnolla kaikkialla maassamme. Keskittämispolitiikka on jatkunut vuosikymmenestä toiseen, poliittista tahtoa sen muuttamiseksi tarvitaan enemmän. Asutuksen, palveluiden, työpaikkojen ja pääomien keskittämisestä on päästävä enemmän kohti hajautettua yhteiskuntaa. Syrjäseuduista puhumisen sijaan on rakennettava maakuntien, pienyhteisöjen, kylien Suomea. Sote-uudistus olkoon ensimmäinen askel aidon maakuntahallinnon kehittämiseksi – mutta ei niin, että kunnista viedään loppukin valta maakuntaan, vaan niin, että valtionhallinnosta hajautetaan valtaa alueille.
Oppi-isämme Santeri Alkion tunnettu sitaatti kuului: “Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi.” Alkion opin ytimessä on ihmisen hyvinvointi. Siinä missä holhoava sosialismi ja kylmä kapitalismi katsovat yhteiskunnan rakenteita ja omistussuhteita, me katsomme ihmistä. Ihmisen itseauttamiskykyä ja elinikäistä oppimista on tuettava. Kodit ovat maailman keskipiste ja yhteiskunnan perusyksikkö. Alkiolaisessa yhteiskunnassa keskiössä ovat lähiyhteisöt, lähipalvelut ja lähidemokratia.
Lappi ensin! - lappilaisen kansanedustajan ohjenuora
Legendaarinen kansanedustaja Matti Oskari Lahtela Kemijärveltä huomautti kerran puheessaan: ”Haluaisin muistuttaa, että Oulujoen yläpuolella on kolmasosa Suomea.” Vanha säätyvaltiopäivien valtiopäivämies Iisakki Hoikka Rovaniemen Muurolasta puolestaan summasi yli sata vuotta sitten havaintojaan: ”Tämä Suomi on kuin lehmä. Te täällä etelässä sitä lypsätte ja me pohjoisessa saamme vain pitää sarvista kiinni.” – Onko mikään muuttunut?
Lappi on tottunut olemaan muun Suomen raaka-ainevarastona. Vanha Sompio ja monet muut Lapin alueet hukutettiin, jotta Etelä-Suomi saa tarvitsemaansa energiaa. Nytkin jos Suomessa tarvitaan lisää sähköä tai kaivetaan malmeja, niin Lapista niitä tullaan hakemaan, mutta jäävätkö meille hyödyt vai ainoastaan haitat? Meidän on vahvistettava mekanismeja, joilla Lappi saa sen, mikä sille kuuluu.
Erilaisten elinkeinojen on mahduttava Lappiin, maa-, metsä- ja porotalous, matkailu, teollisuus jne. Näiden yhteensovittaminen ei ole aina helppoa, mutta se on kuitenkin välttämätöntä, jotta Lappi voi kehittyä elinvoimaisena – ja pysyä silti Lappina.
Tavoitteemme tulee olla Lappi, jossa on hyvä asua ja elää, perustaa perheitä ja saada lapsia, tehdä työtä, aloittaa ja kehittää yrityksiä. Tarvitsemme myös uusia lappilaisia, väestökato on välttämätöntä pysäyttää. Tämä edellyttää sitä, että palvelut neuvoloista ja päiväkodeista vanhusten palvelutaloihin saakka toimivat Lapissa ja saavat riittävät toimintaresurssit. Tieverkko pitkien välimatkojen maakunnassa on monin paikoin pahasti rapautunut, joten sitä on parannettava. Lapin kansainvälistä brändiä on vahvistettava sen omista vahvuuksista käsin. Lappia sijaitsee kolmen valtakunnan ympäröimänä ja Lappi on parhaiten tunnettu maakuntamme maailmalla.
Kansanedustajat edustavat eduskunnassa ennen kaikkea omaa vaalipiiriään. Tätä ei sovi unohtaa Helsingin pitopöytienkään ääressä. Aikanaan kirkon puolella seurakuntien pakkoyhtymämallia tehtäessä minua painostettiin vaihtamaan kantaani. Vastasin, että minä edustan täällä lappilaisia äänestäjiäni ja toimin heiltä saamallani valtakirjalla. Ja saimme Lapin seurakunnille hyvin ongelmaisen pakkoyhtymämallin lopulta nurin.
Perinteisten suomalaisten arvojen puolesta
Perusarvoni ovat koti, kristillinen uskonto ja isänmaa. Ne ovat kivijalka, joita kunnioittaen Suomen kansa on vuosisatojen ajan kestänyt ja kestänyt sodat, vainot ja katovuodet. Myös nykyisenä aikana perinteisiä arvojamme on voitava pitää esillä. Ne ovat myös osa suomalaista kulttuuria.
Yksi sotaveteraaniemme henkisesti perinnöstä on lause: ”Kaveria ei jätetä!” Vaikka ihmisellä on ensi sijassa aina itsellä vastuu itsestään ja läheisistään, niin yhteiskunnan on taattava riittävä turvaverkko niille, jotka apua tarvitsevat. Olen itse joutunut joskus tekemään kovasti työtä, että iäkkäät omaiseni saavat tarvitsemaansa hoitoa. Kaikilla ei valitettavasti ole omaisia, jotka jaksavat taistella.
Korona ja Ukrainan sota opettivat meille, että elämä ei länsimaissakaan ole vain jatkuvaa talouskasvua ja aineellisen hyvinvoinnin nousua. Ehkäpä moni meistä muisti taas, mikä elämässä todella on tärkeää. Myös alkiolainen ajattelu perustuu siihen, että onnellisuus löytyy ennen kaikkea yhteistoiminnasta toisten ihmisten kanssa – henkisistä, hengellisistä ja yhteisöllisistä arvoista, ei materialismista ja kuluttamisesta.
Vaikka olemme mukana EU:ssa ja menossa Natoon, niin meidän on muistettava, että viime kädessä me itse vastaamme kansallisista elinkysymyksistämme. Olipa kyse neuvotteluista metsätaloudesta ja ennallistamisasetuksesta tai maanpuolustuksemme perustasta. Suomenlinnan Kuninkaanporttiin kirjoitetun Ehrensvärdin sanoin: ”Jälkimaailma – seiso tässä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun.”
