Ilkka Pilpola
Ilkka Pilpola, 47-vuotias 14-vuotiaan tyttären isä, maatalousyrittäjä ja kiinteistönhoitaja Mynämäeltä.
Toiminut ensimmäistä kautta Akseli perusturvakuntayhtymän valtuutettuna, ja vammaisneuvoston jäsenenä. Hyvinvointialueiden aloitettua, jatkan työtäni Varsinais-Suomen hyvinvointialueen vammaisneuvoston jäsenenä.
- Duodecim, sepelvaltimo käypä hoito neuvottelukunnan potilasjäsen.
-Turun Yliopiston Terveystieteiden eettisen toimikunnan jäsen.
-Varsinais-Suomen hyvinvointialueen kokemusasiantuntija koulutettava. valm. 4/2023
Koulutettu Suomen Sydänliiton, ja Varsinais-Suomen sydänpiirin kokemustoimija.
Kokemustoimijana käyn erilaisissa koulutuksissa, ja tilaisuuksissa kertomassa mm. terveydenhuollon ammattilaisille sydänsairastuneen arjesta, ja asiakkaan kohtaamista haasteista terveydenhuollossa, josta koen olevan hyötyä myös mahdollisena kansanedustajana. Voin tuoda päätöksentekoon mukaan asiakkaan kokonaisuutena, eikä vain mahdollisena parannettavana yhden sairauden omaavana henkilönä.
Toimin myös V-S sydänpiirin vertaistukijana, ja käyn mm. TYKS :n ja muiden maakunnassa sijaitsevilla sydänosastoilla vertaistukihenkilön roolissa.
Perustanut v. 2019 valtakunnallisen Nuoret Sydänsairaat vertaistukeen tarkoitetun Facebook-ryhmän, jossa on tällä hetkellä yli 1100 jäsentä, ja eri sydänsairaus diagnooseja ryhmän jäseniltä löytyy yli 70.
Vaaliteemat
Terveydenhuollon painotus ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen.
Terveydenhuollon kustannukset kunnille olivat vuonna 2020 22,1 miljardia euroa, kun kustannukset olivat vielä vuonna 2000 n. 13,5 miljardia.
Voidaan siis sanoa kustannusten tuplaantuneen.
Terveydenhuoltoon on vuosien aikana sovellettu jos jonkinlaista eri politiikkaa, niin leikkausten kuin tehostamisten muodossa, mutta kulut ovat jatkaneet nousua kaikesta huolimatta.
Voidaan siis heittää kysymys, että miksi kaikki se politiikka ei ole toiminut. Onko tosiaan kaikki mahdollinen yritetty.
Ei, kaikkea ei ole yritetty.
Tällä hetkellä sairaanhoidossa ollaan tosiaan keskitytty sairaanhoitoon, ja ennaltaehkäisevä toiminta on jätetty lapsipuolen asemaan.
Todistettavastihan etukäteen hoidettu ongelma tulee aina halvemmaksi, kuin jälkikäteen tehtävä vahinkojen minimointi.
On totta että jonkinlaista ennaltaehkäisevää toimintaa on tehty, mutta miksei sitä ole otettu kansalliseen tapaan toimia. Yksi iso syy löytyy varmasti rahasta. Eli ennaltaehkäisevän työ nostaisi hetkellisesti terveydenhuollon kustannuksia, joka taas on varmasti lyhyen tähtäimen voittoja hakevalle politiikalle myrkkyä. Se pitkäntähtäimen voitto, kun tahtoo sitten valua aina jollekin toiselle.
Täysin hyödyntämättä on myös jätetty se tosiasia, että vakavasti sairastunut ihminen on huomattavasti hedelmällisempi maaperä elämäntavan muutoksille, joten miksi tähän kohtaan ei ole panostettu enempää? Se olisi ehdottomasti se hetki, kun panostetulle rahalle saa parhaan tuoton.
Tällä hetkellä elämäntapaohjaus on jaettu tasaisesti kaikille, vaikka ikävä kyllä täysin terveenä pysynyt kokee olevansa kuolematon, ja näin helpommin ohittaa ne neuvot miten pysyisi vielä pidempään terveenä.
Tähän, ja moneen muuhunkin terveydenhuollon asiaan pitää puuttua tulevaisuudessa.
Aluepolitiikka
Maaseudun ja harvaan asutun suomen palvelujen turvaaminen on kaikkien etu.
Tällä hetkellä mm. asumistukipolitiikalla pyritään ohjaamaan väestöä asumaan kasvukeskuksiin, joka taas syö varallisuutta jokaiselta harvaan asutun alueen asukkaalta. Muuttoliike kasvukeskuksiin vähentää harvaan asuttujen alueiden asuntojen kysyntää, joten tämä johtaa ennen pitkää tilanteeseen, jossa ihmisen on esimerkiksi iän takia muutettava lähemmäs palveluita, tai jopa palvelutaloon. Tällöin hänen yrittäessä myydä kotiaan, maksaakseen palveluasumisesta kertyviä kustannuksia, voi tilanne ollakin sellainen, ettei hänen asunnollaan ole enää arvoa. Ei ole ketään halukasta muuttamaan alueelle, josta on kaikki palvelut siirtyneet pois. Kyläkoulujen vähenemisen takia lapsiperheiden mahdollisuudet muuttaa näille alueille, on lähes mahdotonta.
Asumistukipolitiikalla saadaan myös sellaisia yrityksiä siirtymään kasvukeskuksiin, joilla ei muuten olisi mahdollisuuksia sinne sijoittua.
Yrityksillä ei ole varaa maksaa sellaista palkkaa työntekijöilleen, jolla työntekijä kykenisi maksamaan asumisestaan yrityksen työssäkäyntialueella.
Asumistuen määrää siis pitäisi rajoittaa. Tämä pakottaisi yrityksiä miettimään tarkemmin omaa sijoittumistaan sen mukaan, että mistä sen on mahdollista saada työntekijöitä.
Tällöin myös harvaan asuttujen ja aiemmin muuttotappio alueena olleiden kuntien mahdollisuudet saada yrityksiä, ja sitä myötä työpaikkoja alueelleen paranisivat.
Maatalous
Maatalouden tulevaisuus ja Suomen ruoantuotannon omavaraisuus, on turvattava kaikin mahdollisin keinoin. Ei voi olla mahdollista, että kauppojen keskittyminen muutamille harvoille toimijoille ei ole kiellettyä, mutta samalla on kilpailulain- ja ympäristölainsäädännön keinoin estetty alkutuottajien mahdollisuudet vastata tällaiseen toimintaan.
Kaupan myynnille on määrättävä joko ns. "Reilunkaupanvero" joka tasoittaa elintarvikeketjun tulonjakoa, tai sitten kilpailulakia muuttamalla on tasoitettava sopimusosapuolien mahdollisuuksia reiluun kaupankäyntiin.
On määrättävä myös vero EU ulkopuolelta tuotaville elintarvikkeiden raaka-aineille ja elintarvikkeille. Vero määräytyy tuotannon ekologisen jalanjäljen, tai sen mittaamisen puutteen mukaan. Jos raaka-aineen, tai elintarvikkeen ekologista jalanjälkeä ei ole mitattu todistettavasti, ja kotimaisen tuotannon kriteerejä käyttäen, on tuotteelle asetettava tulli, joka nostaa tuotteen hinnan vastaavaa kotimaista tuotetta kalliimmaksi.
Jos ei ole kotimaista vastinetta, niin tuotteen ekologisen jalanjäljen koko määrittää tullin, tai sille annetaan arvio.
