Esittelen itseni viimeisenä Kekkosen lehden (vuoteen 1965 saakka) Maakansan eli nykyisen Suomenmaan vastaavana päätoimittajana (1977-85).
Olen toiminut myös keskustan eduskuntasihteerinä ja keskustan tiedotuspäällikkönä, Finnairin tiedotus-ja yhteiskuntasuhteiden johtajana, viimeksi Suomen pohjoisimman kunnan Utsjoen kunnanjohtajana.
Olen myös edesmenneen Suomen Kalamiesten Keskusliiton kunniapuheenjohtaja.
Olen 79-vuotias lehdistöneuvos, joka on elämänsä aikana asunut viimeiset 49 vuotta Karakalliossa Espoossa. Karakallion pitäminen väljästi rakennettuna, ihmisläheisenä ja kauniina asumislähiönä on minulle yhtä tärkeää kuin Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikan hoitaminen Paasikiven-Kekkosen linjan saavutusten mukaan.
Espoo olisi pidettävä edelleen pääosin samanlaisena kuin viime vuosisadan puolivälissä mainostettiin Tapiolaa ja vietiin turistit sinne katsomaan esimerkillisen ihmisläheistä kaupunkia.
Espoo voisi olla sosiaalinen sivistyskaupunki, jos asukkaiden enemmistö sitä haluaisi
Vaaliteemat
Ihmiskasvoinen Espoo
Suomen keskustalla on yli 100 vuoden kokemus inhimillisen kuntapolitiikan hoitamisesta koko Suomessa.
Espoo ei ole vaikein paikka, koska sen suhteellinen varallisuus on Kauniaisten jälkeen Suomen paras.
Kysymys paremmasta Suomesta on sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Espoo voi hoitaa omat asiansa hyvin ja tukea samalla koko Suomen tasapainoisempaa kehitystä.
Pois grynderivalta
Kun nykyään liikkuu Espoon eteläisissä osissa, tuntuu kuin korkeat talon kaatuisivat päälle.
Luokaamme Espoo, joka huolehtii ihmisten asumisesta hellällä kädellä ja luo riittävät lähipalvelut kaikille asukkailleen.
