Olen eläkeukko Keravalta, joka harrastaa mm. yhteisiin asioihin vaikuttamista.
Johdan nyt Keravan vanhusneuvostoa ja olen myös Eläkeliiton Keravan yhdistyksen puheenjohtaja.
Taustani on maalla, isäni oli pienviljelijä-metsuri. Minä aloitin metsätyön hänen kanssaan 8-vuotiaana ja olen myös pari vuotta nuorempana lypsänyt lehmiä päätoimisesti.
Muuta työkokemusta on kertynyt tehtaasta opetusministeriöön, toimittajasta sosiaalityöntekijään. Olen asunut Ruotsissa ja Suomessa, monessa paikassa.
Olen valinnut keskustan 21-vuotiaana pohdinnan jälkeen. Koen, että siinä puolueessa voi katsella kaikkiin suuntiin ja olla omaa mieltään.
Siteeraan Eläkeliiton ohjelmaa:
- pitää varmistaa vanhuksille kotihoidon ja laitoshoidon saatavuus ja niiden yksilöllisiä tarpeita vastaava sisältö. Vanhustenhuolto on kunnan lakisääteinen velvollisuus, ja ja niiden on oltava asianmukaisia.
- pitää ehkäistä korjaavien palvelujen tarvetta. Tarvitaan kulttuuri-, liikunta- ja koulutuspalveluja vanhoille ihmisille, sekä kokoontumistiloja. Huonosti hoidettuna nämä asiat maksavat kunnalle.
- pitää vahvistaa vanhusneuvostojen toimintaedellytyksiä.
Olen juuri saanut lapsenlapsen. Kun hän on sen ikäinen kuin minä nyt, ollaan vuodessa 2091. On mahdotonta kuvitella, millaiselta silloin näyttää ja miten ihmiset vaikkapa Keravalla elävät.
Lapsiin ja nuoriin satsaaminen on tärkeää. Koulu, lastensuojelu, liikunta, kulttuuripalvelut - kaikki maksaa nyt, mutta kasvaa korkoa tulevaisuudessa.
Juuri nyt tuntuu, että Keravalle yritetään ahtaa enemmän ihmisiä, kuin mitä tänne sopii. Tämä on ollut viheä pieni kaupunki, mutta tästä on tulossa harmaa suur-Helsingin lähiö.
Suomessa on tilaa ja mahdollisuuksia eivätkä etäisyydet nykyään voi olla esteenä. Korona-aika on viimeistään osoittanut, että aina ei tarvitse matkustaa eikä aina tarvitse tavata naamakkain; asioita voi hoitaa muutenkin.
Keravan pitää olla viihtyisä asuinpaikka niille, joiden työ ja asiat ovat täällä etelässä.