Neljä vuosikymmentä maakuntalehden toimittajana ovat pitäneet yllä kipinää maailmanparannukseen. Asioihin ja yhteiskuntaan on voitava vaikuttaa. Vastuuta on kannettava ja lähidemokratiassa sitä kannetaan osallistumalla kunnalliseen päätöksentekoon.
Sukupolvien ketjussa olen siinä kohdassa, jossa uskon näkeväni vielä selkeästi sekä menneeseen että tulevaan.
Nuoret aikuiset lapseni ovat löytäneet tai löytämässä paikkansa yhteiskunnassa.
Lapsenlapset aloittelevat tai ovat jo hyvässä vauhdissa koulutiellään. Naapurustossa asuvan iäkkään äitini elämä on muistutus siitä, mitä kaikkea hyvä ja arvokas vanhuus sisältää. Kansanopiston rehtorina päivätyönsä tehneen aviomieheni kanssa olemme vetreitä ja aktiivisia eläkeläisiä.
Ruuhkavuosinani 2000-luvulla osallistuin kahtena vaalikautena sekä kunta- että maakuntapolitiikkaan. Niiden kokemusten pohjalta minulla on intoa päivittää poliittinen osallistumiseni tälle vuosikymmenelle. Nyt siihen olisi kunnolla aikaakin kuorolaulun, liikunnan ja lukuharrastusten välissä.
Vaaliteemat
Tulevaisuus on nuorten
Nuorten on voitava palata halutessaan kotiseudulleen tekemään koulutustaan vastaavaa työtä. Ja kasvattamaan vuorollaan omia lapsiaan turvallisessa ympäristössä.
Nuori ansaitsee perinnökseen arvopohjan, jossa inhimillisyys, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat pääosassa.
Perheessä on voimaa
Parhaimmillaan perheessä on voimaa kuin pienessä kylässä. Perheiden ongelmat vievät voimat, elämänilon ja monesti uskon tulevaisuuteen.
Siksi perheistä on pidettävä huolta. Perheille on tarjottava todellisia vaihtoehtoja arjesta selviytymiseen ja muun muassa lastenhoitoon. Avuntarve on tunnistettava varhain ja varhaista apua on voitava myös antaa ja kohdistaa oikein.
Syrjään heitetyt
Kaikilla ei mene hyvin. Sivistysvaltiossa on pidettävä huoli heikoimmista ja pienimmistä, vammaisista, sairaista ja vanhuksista.
Kun asioita laitetaan tärkeysjärjestykseen, on parempi kuunnella sydäntä kuin euroja.
