Olin ensimmäisen kerran ehdokkaana Ylivieskassa kunnallisvaaleissa 26-vuotiaana vuonna 1976. Tulin tuolloin valittua ensimmäiseksi varavaltuutetuksi.
Olen nähnyt 1970-luvun alkupuolella otetun valokuvan Valtatien 27 ylikulkusillalta Nivalaan päin. Kuvassa näkyi muuten yhden teollisuushallin peltikatto ja yksi traktori oli jäänyt pellon ojaan kiinni peltotöiden yhteydessä. Voimakasta kehitystä Ylivieskassa on siis tapahtunut kun katselee tänä päivänä samalta paikalta aluetta Nivalaan päin.
Tuon -76 vuoden jälkeen olen ollut yhdeksän kertaa kaikissa pidetyissä kuntavaaleissa mukana aina vuoteen 2016 saakka. Olen myös saanut luottamusta niin, että olen aina tullut valituksi valtuustoon. Neljä vuotta sitten en enää lähtenyt vuoden 2017 kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin on minulla ollut aina "verissä" ja jo vuoden 1956 presidentinvaaleissa 6-vuotiaana löin neljän tuuman nauloilla Kekkosen kuvia riihen seinään. Tämä kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin on jatkunut ja niin lähdin taas mukaan neljän vuoden tauon jälkeen kunnallisvaaleihin.
Kaupunki on investoinut viime vuosina voimakkaasti ja kaupungin velkamäärä on lyhyessä ajassa kaksinkertaistunut. Investointeihin käytetyt rahat ovat menneet tietysti tärkeisiin kohteisiin - uusien koulujen ja keskustan katujen rakentamiseen - mutta joku raja pitää kaupungin velkan määrällä ja kasvullakin olla. Nyt on tulevina vuosina keskityttävä kaupungin talouden hoitoon ja uusista suurista investoinneista on luovuttava tulevina lähivuosina. On tullut välillä maksun aika - kuten elävässä elämässä tapahtuu myös yksityistaloudessakin - pitemmän päälle ei voi syödä enempää kuin tienaa.
Kuten presidentti Koivisto totesi aikoinaan että "vaikka on kuinka ison talon poika kun rahaa ei ole - niin sitä ei ole."
