Suomessa on kilpailtava siitä, kuka on paras vanhustenhoidossa eikä siitä kuka on halvin

Keskusta K-S metso vihreä sivun yläkuva.jpg
Keskusta.fi / Keski-Suomi / Suomeksi / Ajankohtaista / Uutisarkisto / Suomessa on kilpailtava siitä, kuka on paras vanhustenhoidossa eikä siitä kuka on halvin
6.3.2019 10:33
SatuKoskinen1.jpgOnko vanhustenhoidolle annetut resurssit ja tavoitteet linjassa, kysyy Keski-Suomen Keskustan varapuheenjohtaja Satu Koskinen.

”Kello mittaa aikaa tasaisella rauhallisella tahdilla. Kahvikupit on katettu pöytään ja pannumyssyn alta nousee hyvä pannukahvin tuoksu. On tultu Mummun ja Papan luona käymään. Mummu huomaa, että minulla on uusi villatakki ja kysyy, miten koulussa menee. Vaihdamme kuulumiset ja päästään kahvipöytään ja bostonkakun kimppuun. Ihan parasta. Kukaan ei leivo niin hyvää pullaa kuin Mummu. Eikä kukaan halaa niin kuin Mummu. Siihen haliin voisi jäädä olemaan. Se on niin lämmin.”

Uutisointi vanhuspalveluista on ollut hämmentävää ja järkyttävää viime aikoina. Otsikoihin ovat nousseet vähintäänkin kyseenalaiset hoitokäytännöt ja laiminlyönnit. Iltaunille mennään kuudelta ja vaipoilla onkin tarkoituksena helpottaa hoitajien kiireitä. Vanhuudesta luodaan pelottava kuva ja vanhustenhoidosta tehdään suolakaivosta muistuttava työpaikka.

Näin se ei saa olla.

Perisuomalaiseen tapaan ongelman ilmaantuessa alamme säätää lakia tiukemmaksi, jotta asia hoituu. Keskustelun pohjalla oleva huoli hoitavien käsien riittämättömyydestä on oikea. Pelkällä hinnalla kilpailtaessa laatu kärsii. Suomessa on herättävä kilpailemaan hoitotyön laadulla.

”Kävin katsomassa Mummua sairaalassa. Hoitajat sanoivat, että hän on levoton ja kolistaa sängyn laitaa vähän väliä. Häiritsee muita. Kuulokone on jäänyt laatikkoon. Laitan sen Mummun korvaan ja alamme jutella. Mummu ei tykkää, kun ei kuule mitä uutisissa sanotaan. Ja miksi käyt niin harvoin?”

Mitä on arvokas vanhuus? Millainen haluamme sen olevan niille ihmisille, joilla ei ole läheisiä, jotka auttavat ja käyvät kylässä? Tai niille, jotka ovat niin sairaita, että ovat täysin toisten avun varassa. Haluammeko vaikuttaa, haluammeko muuttaa asiantilaa paremmaksi?

”Mummua ei enää ole. Ja edelleen häntä on ikävä. Vahvatahtoisena ihmisenä hän jaksoi loppuun asti pitää huolen siitä, että uutiset kuuluvat ja että käydään katsomassa.”

Toivon, että me edelleen arvostamme vanhuksiamme, Mummuja ja Pappoja, sellaisina kuin he ovat. Eri kuntoisina ja erilaisina tärkeinä ihmisinä elämässämme.

Päätöksenteossa on hyvä istua kunnolla porukalla miettimään missä säästetään, ja mitä on se hyvä hoito, jota haluamme vanhuksille antaa.  Suomalainen vanhustyö ja vanhustenhoito on maailmanlaajuisestikin tunnustettu hyväksi. Hoitajat tekevät työtä sydämellä ja varmasti sisullakin aika ajoin. Kunnioitetaan ja arvostetaan sitä.

Ovatko vanhustenhoidolle annetut resurssit ja tavoitteet linjassa?

 

Satu Koskinen
varapuheenjohtaja
Keskustan Keski-Suomen piiri