Maalaisliiton perustajat ja johtajat

Otto Karhi oli yksi Maalaisliiton perustajista ja sen ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1906–1908. Hän oli oululainen liikemies, joka innosti maalaisväestöä liittymään uuteen puolueeseen kiertämällä maata ja puhumalla sen puolesta. Karhin rooli oli keskeinen puolueen alkuvaiheissa, ja hänen intohimoinen ja tulisieluinen esiintymisensä teki vaikutuksen moniin innostaen liittymään uuteen aluksi kansanliikkeen luonteisesti toimineeseen puolueeseen. Myöhemmin Karhi jättäytyi syrjään maalaisliiton toiminnasta jouduttuaan puolueen sisäisen juonittelun kohteeksi. Hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen.

Karhin jälkeen puolueen johtoon nousi Kyösti Kallio, joka oli alun perin suhtautunut epäilevästi itsenäisen maalaispuolueen perustamiseen. Kallion johtajuus toi puolueelle vakautta ja laajempaa kannatusta, ja hänestä tuli myöhemmin yksi Suomen merkittävimmistä poliittisista hahmoista.

Filip Saalasti, puolueen kolmas puheenjohtaja autonomian aikana, oli agronomi ja Oulun läänin talousseuran sihteeri. Hän oli Karhin läheinen työtoveri ja osallistui aktiivisesti puolueen perustamiseen. Saalasti irtautui vanhasuomalaisesta puolueesta vuonna 1906 ja siirtyi Maalaisliiton riveihin, missä hän toimi Karhin ”oikeana kätenä”. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän siirtyi Tampereelle kaupunginagronomiksi, mutta hänen vaikutuksensa puolueen kehitykseen säilyi merkittävänä.

Pekka Anttonen, 1867–1907, maanviljelijä Viipurin pitäjästä, Rannan tuomiokunnan enemmistöltään ja nuorsuomalaisten talonpoikien edustaja, viimeisillä sääntövaltiopäivillä 1905–1906 Anttonen oli maalaispuolueaatteen suuri herättäjä Viipurin läänissä. Hän perusti maalaisväestön poliittisen järjestäytymisen ajaksi Talonpojan lehden, joka alkoi ilmestyä Helsingissä alkuvuodesta 1906. Intomielisen aatteen miehen ja organisaattorin Pekka Anttonen elämä päättyi traagisella tavalla vähän ennen yksikamarisen eduskunnan ensimmäisiä vaaleja talvella 1907.

Santeri Alkio (1862–1930) oli nuorsuomalainen kirjailija, nuorisoseuraliikkeen keskeinen johtohahmo sekä keväällä 1906 perustetun Ilkan päätoimittaja. Vielä syksyllä 1906 Alkio piti itsenäisen maalaispuolueen perustamista ennenaikaisena. Tällöin hän perusti yhdessä eteläpohjalaisten aatetovereidensa kanssa nuorsuomalaisen puolueen yhteydessä toimineen ryhmittymän, Etelä-Pohjanmaan nuorsuomalaisen maalaisliiton, jonka tavoitteena oli vaikuttaa puolueen oikeistolaistuneeseen johtoon ja edistää kansanvaltaisia, erityisesti köyhän maalaisväestön asemaa parantavia uudistuksia. Kun vanhoilliset nuorsuomalaiset torjuivat nämä pyrkimykset vuonna 1907, Alkio teki johtopäätöksensä ja liittyi Suomen maalaisväestön liiton eduskuntaryhmään. Hänestä tuli nopeasti puolueen aatteellinen johtaja, jolla oli ratkaiseva vaikutus Maalaisliiton omaleimaiseen ohjelmalliseen kehitykseen, suomalaisen maaseutuhenkisen keskustapolitiikan muotoutumiseen sekä puolueen nousuun valtakunnallista vastuuta kantavaksi poliittiseksi voimaksi.

Etelä-Pohjanmaan nuorsuomalaisen maalaisliiton puheenjohtajana vuosina 1906–1908 toimi jalasjärveläinen maanviljelijä Mikko Luopajärvi (1871–1920). Hän oli kuulijakuntansa lumonnut, synnynnäinen puhuja, jonka esiintymistä leimasivat vakuuttavuus ja karisma. Lahjakas, sanavalmis ja nopeaälyinen Luopajärvi oli Santeri Alkion läheinen luottomies ja seisoi tämän tukena niin menestyksen hetkinä kuin vastoinkäymisissäkin.