Maalaisliittolaisuuden anatomia

Maalaisliittolaisuuden ytimestä löytyvät Pohjanmaan ja Itä-Suomen pienviljelijöiden arvomaailma, tyypilliset asenteet ja yhteiskunnalliset toiveet. Maaseudun ja sen elämänmuodon varjeleminen, maatalouden etujen edistäminen ja itsenäisen talonpoikaisluokan vahvistaminen kuuluivat sen perimmäisiin päämääriin.

Alkiolaisuudella tarkoitetaan aatteellisesti voimakasta radikaalia keskustalaisuutta, eli eettisesti oivaltavaa uudistusmielisyyttä, joka on retoriikaltaan erottautuvaa ja vähäosaisia puolustavaa. Vaikuttavinta siinä on ehdottoman tasa-arvon vaatimus. Lain kunnioitus ja isänmaan rakkaus ovat yhteiskunnan ja valtion kulmakivet.

Puolue oli yhteiskunnallisesti uudistusmielinen sosiaalireformistisessa mielessä tähdäten yhteiskunnan kehittämiseen maltillisesti ja pitkäjänteisesti. Se ajoi kansallista sovintoa ja edusti talouspolitiikassa omaperäistä keskustanäkemystä. Alkio korosti toistuvasti, että maalaisliitto oli poliittinen keskustapuolue, jonka kolmannen tien talous- ja yhteiskuntapolitiikan tarkoitus oli tasoittaa keskiväylä kapitalismin ja sosialismin välimaastoon.

Maalaisliittoon oli lisäksi juurtunut perustuslaillisuus ja suomalainen laillisuuden ensisijaisuuteen nojaava poliittinen kulttuuri, eli laillisuuskanta. Tämä ilmeni siten, että yhteiskunnallisia epäkohtia oli korjattava tiukasti laillisin ja parlamentaarisin keinoin. Epäparlamentaarinen painostus ja lakot -puhumattakaan aseellisesta esiintymisestä – eivät kuuluneet maalaisliittolaisiin periaatteisiin.

Omaa peltoaan kyntävä pienviljelijä oli itseoikeutettu ideaalihahmo maalaisliittolaisuudessa torpparivapautuksen ja Lex Kallion vuosina. Pienviljelys oli Alkion näkemyksen mukaan ylivertainen elämäntapa, jonka turvin ihminen saattoi elää itsenäisesti ja vapaasti ilman tehtaiden palkkaorjuutta, terveesti ja siveellisesti ilman kaupunkien paheita ja nautintoja ja sopusoinnussa luonnon, työn ja Jumalan kanssa. Talonpoikaisyhteisö tarjosi kaupunkeja rauhallisemman, suojatumman ja sopuisamman elämänpiirin. Teollistunut ja kaupunkimainen elämäntyyli näytti kireältä ja kiireiseltä ja rahassa kaiken mittaavalta. Siinä ilmeni kapitalistista riistoa ja sosialistisen luokkataistelun repivää henkeä.

Maalaisliitolaiset talonpojat vetivät selvän luokkarajan yläluokkaan, porvareihin, virkamiehiin, sivistyneistöön ja yleensä herroihin. Jako yksinkertaistettiin kahteen, herroihin ja kansaan. Toisaalta herraviha tai -kauna kylläkin heikkeni itsenäisessä Suomessa, mutta kokonaan se ei hävinnyt maalaisliittolaisuudestakaan. Maalaisliittolaisuuteen ei kuulut omaisuuksien suurisuuntainen siirtäminen valtiolle, vaan valtion suoraan taloudelliseen interventioon suhtauduttiin pidättyvästi. Valtiolle piti jättää pääasiassa lailla säätelijän ja vartijan rooli, joka sai luvan ilmetä auttajana.

Kieli on kansallisuuden kriteeri. Kielikansallisuuden mukaan Suomen niemellä asui kaksi kansallisuutta suomalaiset ja ruotsalaiset. Alkion ihanteena oli suomen kielen juuresta ja suomalaiskansalliselta pohjalta ponnistava uusi kansallinen kulttuuri, joka ei ollut lainaa, vaan kansan ja sivistyneistön luomaa. Perustuslakitaistelu autonomiakauden lopulla oli antanut puolueen venäläisvastaisuudelle vahvat lähtökohdat jo ennen sisällissotaa.

Demokraattiset ihanteet liittyivät kiinteästi maalaisliittolaisuuden aatepohjaan. Demokraattiseen edistysuskoon liittyi lupaus paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Alkio halusi nähdä kansanvallan etenemisen historian lainalaisuuksien mukaisena ja poliittisen kehityksen huipentumana. Jokainen askel demokratian tiellä näytti edistävän samalla talonpoikien ja yleensä alempien yhteiskuntaluokkien nousua. Kansanvallan nousu oli kansan nousua.