Otto Karhin ero puolueesta

Merkittävin skisma SML:ssa toisella sortokaudella oli puolueen ensimmäisenä puheenjohtajana toimineen Otto Karhin syrjäyttäminen, mikä johti hänen eroamiseensa puolueesta. Karhin ja hänen jälkeensä Liitto-lehden päätoimittajaksi palkatun Kustaa Hautamäen henkilökohtaiset välit olivat vuodesta 1908 lähtien erittäin huonot. Molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus olivat kärsineet pahoin. Hautamäki arvosteli Karhia saamattomuudesta lehtityössä ja itsekeskeisyydestä puolueen puheenjohtajana sekä väitti, että Karhin sanomalehtimiestoiminta oli ollut vähäistä ja merkityksetöntä. Vuoden 1911 jälkipuoliskolla suhteita lienee entisestään kiristänyt Karhin penseys Hautamäen toivomaan palkankorotukseen. Karhi pystyi vaikuttamaan palkka-asiaan, sillä hän toimi Liittoa julkaisseen sanomalehtiosuuskunnan puheenjohtajana.

Kun Liitto ilmestyi 11. huhtikuuta 1912, päätoimittaja Hautamäki oli poistanut Karhin nimen lehden etusivulta. Seuraavassa numerossa hän kirjoitti nimimerkillä ”Mylläri” kolumnin, jossa arvosteli Karhia itsekeskeisyydestä ja pyrkyryydestä. Hautamäki väitti Karhin osallistumisen lehden toimintaan olleen vähäistä ja merkityksetöntä sekä rajoittuneen lehden pariin ensimmäiseen ilmestymisvuoteen. Lisäksi hän arvosteli Karhia siitä, että tämä halusi pitää nimensä lehdessä ikään kuin olisi yhä toimittaja, vaikka oli jättänyt päätoimittajan tehtävät jo edellisenä syksynä. Kirjoituksen lopussa Hautamäki ilmaisi tyytyväisyytensä siitä, että Maalaisliitto ”puhdistuu vieraista aineksista”. Tekstiä voi pitää puolueen perustajan ja ensimmäisen puheenjohtajan Karhin julkisena loukkauksena. Hautamäellä täytyi olla vaikutusvaltaisia tukijoita, jotka omista motiiveistaan halusivat syrjäyttää Karhin.

Kesäkuun 19. päivänä 1912 pidetyssä osuuskunnan hallinnon kokouksessa Karhi esitti, että joko hän hallinnon puheenjohtajana tai lehden toimittajat luopuisivat tehtävistään, koska hän ei katsonut voivansa enää tehdä yhteistyötä häntä loukanneiden toimittajien kanssa. Lisäksi hän vaati nimensä palauttamista toimituksen kokoonpanosta kertovaan lehden otsikkoon. Seuraavassa hallinnon kokouksessa 6.7.1912 Karhi uudisti esityksensä ja sai eron tehtävästään toimittajien jäädessä paikoilleen. Tämä osoittaa osuuskunnan hallituksen enemmistön tukeneen Hautamäen toimintaa Karhin syrjäyttämiseksi. Vain yksi hallituksen jäsen merkitsi pöytäkirjaan mielipiteenään, ettei hän hyväksynyt lehden toimittajien menettelyä Karhia kohtaan.

Karhi ilmoitti, ettei hän ollut eronnut Maalaisliitosta eikä nähnyt siihen syytä. Koska sosialidemokraattinen puolue ei ottanut jäsenekseen toiseen puolueeseen kuuluvaa henkilöä, hän katsoi edelleen olevansa maalaisliittolainen. Karhi jatkoi: ”Jos hän syystä tai toisesta tulisi pakotetuksi Maalaisliitosta luopumaan, hänen tulisi tehdä se julkisesti ja perustellusti.”

Keväällä 1912 Karhi oli saanut lainan Oulun työväen osuuskassasta. Sosialidemokraattinen lehti Kansan Tahto julkaisi kirjoituksen, jossa kerrottiin Karhin liittyneen Oulun työväenyhdistyksen kautta sosialidemokraattiseen puolueeseen ja maksaneen jäsenmaksun kuluvalta vuodelta. Todellisuudessa Karhi ei ollut eronnut SML:sta eikä anonut SDP:n jäsenyyttä tai liittynyt puolueeseen. Lainan saanti Oulun työväen osuuskassasta sisälsi sen sääntöjen mukaan automaattisesti jäsenmaksun maksamisen paikalliselle työväenyhdistykselle.

Karhi kertoi Maalaisliiton eduskuntaryhmälle 18.4.1912, että hänen liittymisensä Oulun työväenyhdistyksen jäseneksi oli tapahtunut sattumalta ja täysin harkitsematta, sikäläisestä työväenkassasta ottamansa lainan seurauksena. Hän korosti, ettei hänen tarkoituksenaan ollut luopua Maalaisliiton jäsenyydestä tai siirtyä sosialistiseen puolueeseen. Karhi myönsi tekonsa harkitsemattomaksi, mutta totesi, ettei ollut osannut ennakoida sen synnyttävän näin suurta kohua.

On kuitenkin mahdollista, ettei lainan ottamisessa työväen osuuskassasta ollut Karhin kohdalla kyse pelkästä tietämättömyydestä työväenyhdistyksen jäsenyyden seurauksista, vaan myös halusta kosiskella sosialisteja, jotta hänen olisi helpompi säilyttää asemansa jäsenistöltään selvästi vasemmistoenemmistöiseksi muuttuneen Oulun osuuskaupan johdossa. Vaikuttaa siltä, että Karhi pyrki säilyttämään asemansa sekä vasemmistoenemmistöisen Oulun osuuskaupan että Maalaisliiton johdossa.

Puoluejohdon taholta Karhia vastaan ei ryhdytty toimenpiteisiin, vaan hän jatkoi keskushallinnon jäsenenä ja osallistui kokouksiin aina vuoden 1914 puoluekokoukseen saakka. Ratkaisevaksi Karhin poisjäämiselle Maalaisliiton toiminnasta muodostui se, ettei häntä enää asetettu ehdokkaaksi vuoden 1913 eduskuntavaaleissa Oulun läänin eteläisessä vaalipiirissä.

Vuonna 1916 Karhi valittiin Oulun osuuskaupan toimitusjohtajaksi. Hän pysytteli syrjässä puoluepoliittisesta toiminnasta vuoteen 1918 asti, jolloin hän siirtyi sosialidemokraattiseen puolueeseen ja esiintyi kunnallispolitiikassa sen edustajana.