Santeri Alkio ja Suomen itsenäisyysjulistus

Kun etsitään ajankohtaa, jolloin Alkio asetti lopullisesti maan täydellisen itsenäistymisen poliittiseksi tavoitteekseen, esiin on nostettu 3.5.1917. Tuolloin pidetty perustuslakikomitean kokous oli merkittävä siinä mielessä, että Alkio, joka yhä etsi poliittisia vaihtoehtoratkaisuja, esitti siellä viimeisen kerran vaihtoehdoiksi sekä laajan autonomian hyväksymisen että pyrkimisen maan täydelliseen itsenäisyyteen.

Alkion kanta oli, että pitäisi laatia ohjelma, miten haluamme olomme järjestää. Tähän liittyi ajatus, jonka mukaan Suomelle valittaisiin oma presidentti. Alkion kannanotto oli kuin ”vallankumousjulistus”, mutta samalla sen tavoitteena oli nostaa maalaisliitto ensisijaisesti itsenäisyyspuolueeksi.

Alkio huomautti, ellei itsenäisyysjulistusta saada nopeasti aikaiseksi, voidaan tänne pian laittaa joku saksalainen tai ruotsalainen prinssi kuninkaaksi. Puolueettomuusjulistuksen antamisen jälkeen olisi paremmat edellytykset saada Venäjä neuvottelujen avulla viemään joukkonsa pois Suomesta, sillä valtalaki jätti kuitenkin ulkopolitiikan ja sotilaslainsäädännön Venäjän vallanpitäjille.

Eduskuntaryhmässä epäiltiin, olisiko Alkion laatiman julistuksen antaminen poliittisesti viisasta, kun Suomella ei vielä ollut edellytyksiä toteuttaa itsenäisesti lakien vahvistamista. Alkion laatima julistus Suomen itsenäisyyden puolesta oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu estämään sosialidemokraatteja pääsemästä kansan keskuudessa johtavaan asemaan maan valtiollisen itsenäisyyden esitaistelijana. Lisäksi Alkio piti valtalakia käyttökelpoisena keinona torjua sosialidemokraattien pyrkimyksiä.

Alkio muistutti, että valtalaki säädettiin nimenomaan siinä tarkoituksessa, että sen avulla Suomelle saataisiin itsenäisyys. Kun eduskunta sittemmin otti Suomen tuuliajolla olleen hallitusvallan omiin käsiinsä, Suomesta tuli itsenäinen valtio, minkä jälkeen valtalaki ei ollut enää tarpeellinen.

Joulukuun 4. päivänä senaatin jäsenet tulivat eduskunnan istuntosaliin. Puhemiehen keskeytettyä muiden asioiden käsittelyn Svinhufvud ilmoitti hallituksen antavan eduskunnalle esityksen Suomen hallitusmuodoksi ja laiksi hallitusmuodon perusteista sekä 14 muuta hallituksen esitystä. Lisäksi hän luki lausunnon Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisesta. Siinä todettiin ehdotuksen hallitusmuodoksi perustuvan siihen, että Suomi oli oleva riippumaton tasavalta ja ilmoitettiin hallituksen kääntyvän toisten valtioiden puoleen saadakseen maan valtiollisen itsenäisyyden tunnustetuksi.

Joulukuun 5. päivänä Kyösti Kallio laati senaatissa pidetyssä neuvottelussa ehdotuksen eduskunnassa hyväksyttäväksi maan itsenäistymistä koskevaksi päätöslauselmaksi. Seuraavana päivänä eduskunta hyväksyi tämän Alkion ensimmäisenä allekirjoittaman itsenäisyysjulistuksen maalaisliiton ja oikeiston edustajien äänillä numeroin 100–88. Joulukuun 6. päivää ryhdyttiin viettämään Suomen virallisena itsenäisyyspäivänä.

Alkion ehdotus, niin kuin eduskunnan itsenäisyysjulistusta suoritetussa äänestyksessä kutsuttiin, kuului seuraavasti:

”Sen johdosta, että hallitus on tehnyt eduskunnalle esityksen uudeksi hallitusmuodoksi, joka on rakennettu sille pohjalle, että Suomi on riippumaton tasavalta, eduskunta korkeimman valtiovallan haltijana päättää puolestaan hyväksyä tämän periaatteen ja hyväksyä myös, että hallitus saattaakseen Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustetuksi, ryhtyy niihin toimenpiteisiin, jotka hallitus on sitä varten tarpeelliseksi ilmoittanut.”