Vuonna 1906 perustettiin puolue tai itse asiassa kaksi: Suomen Maalaisväetön Liitto (SML) ja Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto (EPNM).

Maalaisliittona tunnetun puolueen synty tapahtui käytännössä samanaikaisesti kahdella alueella: Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Eteläpohjalaisen puoluehaaran juuret johtavat suoraan Santeri Alkioon ja nuorisoseuraliikkeeseen. Alkion mielestä nuorsuomalaisuus oli siirtynyt liiaksi oikealle, ja tilannetta kärjisti se, että alueen perustuslaillinen lehdistö oli katkaissut välinsä häneen. Vastaliikkeeksi Alkio ja nuorisoseuralaiset ryhtyivät perustamaan uutta sanomalehteä. Ilkan ensimmäinen näytenumero ilmestyi huhtikuussa 1906, ja heinäkuussa lehti alkoi ilmestyä säännöllisesti. Lehti oli kuitenkin vain yksi osa Etelä-Pohjanmaan uudistusmielisen maalaisväestön järjestäytymistä. Täydellistä pesäeroa nuorsuomalaisiin Alkio ja hänen kumppaninsa eivät vielä halunneet, vaan suhdetta pohdittiin useissa kansalaiskokouksissa.

Pohjois-Pohjanmaalla oman puolueen perustaminen eteni nopeammin. Hankkeen keskeinen puuhamies oli Otto Lindgren, myöhemmin Karhi, joka oli saavuttanut laajaa luottamusta nuorisoseura-, maamiesseura- ja raittiusliikkeissä. Vaikka hän ei kuulunut Hannes Gebhardin lähipiiriin, Gebhardin ajatukset maalaisten omasta puolueesta olivat tehneet häneen vaikutuksen. Varsinainen esitys puolueen perustamisesta tehtiin 18. syyskuuta 1906 Oulujoen maamiesseuran kutsusta Ouluun kokoontuneessa kokouksessa, johon osallistui yli sata edustajaa 36 maalaiskunnasta. Vilkkaan keskustelun päätteeksi kokous hyväksyi seuraavana päivänä Suomen Maalaisväestön Liiton perustamisen ja sille laaditun ohjelman, jossa korostuivat edistysmielisyys ja herravallan vastustaminen. Pian aloitettiin myös oman lehden valmistelu, ja kuukautta myöhemmin perustettu sanomalehtiosuuskunta alkoi julkaista Liitto-lehteä.

Etelä-Pohjanmaalla puolueen perustaminen eteni päinvastaisessa järjestyksessä: siellä lehti johti puolueeseen. Samana päivänä, kun Oulussa perustettiin Suomen Maalaisväestön Liitto, kokoontui Ilkka-lehden toimituksessa Vaasassa 20 hengen kokous aloittamaan uuden puolueen perustamisen. Sen nimeksi tuli Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto. Puolue perustettiin virallisesti Kauhavalla 21.–23. lokakuuta pidetyssä kokouksessa. Nimi kuvasti toiveita yhteistyöstä nuorsuomalaisten kanssa ja korosti toimintaa Etelä-Pohjanmaan alueella, kun taas oululaiset tavoittelivat valtakunnallista, vanhoista puolueista riippumatonta puoluetta.

Ei liene sattumaa, että molemmat maalaispuolueet syntyivät käytännössä samoihin aikoihin. On mahdollista, että Oulun hanke sai eteläpohjalaiset toimimaan, sillä nämä epäilivät oululaisten hanketta vanhasuomalaisten juoneksi. Puolueiden johtohahmot olivat kuitenkin syksyn 1906 ajan tiiviissä kirjeenvaihdossa ja yrittivät sovittaa suunnitelmiaan yhteen. Eriävät käsitykset suhteesta nuorsuomalaiseen puolueeseen estivät silti muodollisen yhdistymisen ennen ensimmäisiä eduskuntavaaleja.

Vaikka puolueiden tiet pysyivät erillään vuoden 1906 ajan, johtohahmojen välille alkoi muodostua luonteva työnjako. Santeri Alkio oli liikkeen henkinen ja aatteellinen johtaja, jonka ajatukset levisivät nuorisoseurojen kautta laajasti. Otto Karhi puolestaan toimi käytännön organisaattorina. Hän kiersi pitäjissä innostamassa maalaisväestöä perustamaan paikallisyhdistyksiä ja osallistumaan poliittiseen toimintaan. Näin aatteellinen työ ja käytännön järjestötoiminta löysivät toisensa.