Leo Forss
Tervehdys Teille siellä ja täällä.
Nyt olen sitten sellaisella päällä, että olen lähtenyt mukaan aluevaaliin ja toivon saavani hyvän äänisaaliin. Vaikka olen ehkä ”vanha” ukkien ukki, olen yhä terve ja vahva kuin tukki.
Olen syntynyt Siikaisissa pienviljelijäperheen 8. lapsena, vuosimallia 1947. Kansakoulun jälkeen kävin Siikaisten maatalousoppilaitoksessa maamieskoulukurssin. Varusmiespalvelu SatTR Niinisalossa, jonka jälkeen töihin Ruotsiin, Volvon traktoritehtaalle. Paluu Suomeen ja Pirkanmaan Ammattikouluun kylmäkoneasentajan ammattikurssille. Muutto Ylöjärvelle v. 1970 ja työpaikka löytyi Huurre Oy:n palveluksessa kylmälaiteasentajana kaupallisen kylmän parissa (myymälät ja teollisuus) kotimaan kohteissa. Vuodesta 1982 kuvaan tuli ulkomaan kehitysyhteistyö. Projektit: SPR, Unicef,
FAO ja UM. Asennusvalvojana yli kahdessakymmenessä Aasian ja Afrikan kehitysmaassa. Paluumuutto Siikaisiin ja kotitilan osto perikunnalta 1988. Tilan hoitoa ja luomurehun viljelyä työn ohella. V:sta 2001 Porin talousalueen toimipisteen vastuuasentajana. kohderyhmänä elintarviketeollisuus ja myymälät.
Toimenkuva muuttui 2007, kun sain kutsun Porin ammattiopiston talotekniikan /LVIK (Winnova) päätoimiseksi kylmätekniikan tuntiopettajaksi ja siellä jatkoin eläkkeelle aina 67 vuoden ikään asti. Eläkepäivinä olen jatkanut yrittäjänä. Kylmäalan konsultointia, lämpöpumppujen asennusta ja kylmälaitteiden huoltoa. Matkailu ja vuokraustoiminta aloitettiin, kun v. 2010 hankittiin Siikaisten entisen maatalousoppilaitoksen päärakennus.
Politiikkaan olen osallistunut kunnanvaltuustossa ja eri lautakunnissa, yhden kauden valtuuston ll varapj. Keskustan Siikaisten kunnallisjärjestön. sihteerinä ja puheenjohtajana, sekä vaalipäällikkönä. Satakunnan Keskustan piirihallituksessa ja työvaliokunnassa.
Harrastuksiini kuuluu sukututkimus ja kotiseutuhistoria. Olen julkaissut ja kustantanut v. 2023 kirjan äitini suvun puolelta ja v. 2025 isäni suvusta. Vapaaehtoinen maanpuolustus ja toiminta Siikaisten reserviläisissä. Luonnossa liikkuminen, marjastus ja sienien keräily puolison keralla.
Vaaliteemat
Suomessa on menneinä vuosina ollut hyvä kehitys terveyspalveluissa.
Ihminen on aina halunnut elää entistä terveenpänä ja entistä pidenpään. Lääketiede on tähän haasteeseen menestyksellisesti vastannut. Elinajan odotus on pidentynyt. Monet eläkeläiset jatkavat työntekoa ja voivat hyvin, ei ole harvinaista lukea satavuotis syntymäpäivistä. Sodan jälkeen yhteiskunta alkoi panostaa koulutukseen ja perheissä haluttiin saada lapsille hyvä koulutus ”olisi heillä parempi elämä” ja siinäkin onnistuttiin hyvin. Lapset ja lastenlapset ovat hyvissä hommissa kasvukeskuksissa, EU- maissa ja ympäri maailmaa Me vanhat olemme täällä ja meitä on paljon, suurin ikäluokka 1947 lähestyy 80 vuotta. Kun elämä jatkuu lähelle sataavuotta, on selvää, että loppuvuosina hoivan tarve vain lisääntyy, jos vertaamme vaikka 60- lukua, jolloin miehet kuolivat ”saappaat jalassa, kun pumppu kerrasta petti”.
Haasteena on, uskallammeko avata keskustelua eri mahdollisuuksista vanhuspalveluissa. Esimerkkinä, kun Siikaisten Metsätähden toiminta ajettiin alas ja asukkaat siirrettiin Merikarvialle. Olisiko heidän joukossa ollut henkilöitä, joiden kaikki omaiset asuvat vaikkapa Porissa tai Kankaanpäässä ehkä vieläkin kauempana, olisiko oikeampi sijoituspaikkakunta siellä missä lähiomaisetkin asuvat? Tässä pitäisi asukkaalla ja omaisilla olla yhteinen valinnan vapaus, mahdollisuus vaikuttaa. Hyvinvointialueen sisällä pitäisi olla tämä vapaaehtoinen käytäntö kaikkien saavutettavissa, valita itse oma loppusijoitus-paikkansa. Ehdokasjoukon vanhimpana tästä asiasta haluan ottaa selvää jo ihan oman tulevaisuutenikin vuoksi.
