Kati Kiljunen
Olen diplomi-insinööri ja kokenut projektipäällikkö, jolla on vahva tausta digitalisaation, elinkeinokehityksen ja hallitustyöskentelyn parissa. Uskon, että hyvinvointialueen menestys rakentuu sujuvista sote-palveluista, elinvoimaisesta yritystoiminnasta ja asukkaiden hyvinvoinnista. Haluan kehittää palveluita niin, että ne ovat saavutettavia, tehokkaita ja tukevat eri elämäntilanteissa olevia asukkaita. Keskeinen haaste on osaavan työvoiman saatavuus, ja hyvinvointialueen on aktiivisesti houkuteltava ja sitoutettava sote-alan ammattilaisia. Tämä edellyttää kilpailukykyisiä työoloja, koulutusyhteistyötä ja työperäisen maahanmuuton mahdollisuuksien hyödyntämistä. Minulle on olennaista avoin ja vastuullinen päätöksenteko sekä se, että alueen asukkailla on aito mahdollisuus vaikuttaa palveluiden kehittämiseen. Haluan olla mukana rakentamassa hyvinvointialuetta, jossa palvelut toimivat, osaajia riittää, päätöksenteko on läpinäkyvää ja elinvoima turvataan pitkäjänteisillä ratkaisuilla.
Vaaliteemat
Omaishoitajien tuki ja avoin päätöksenteko: Ihmislähtöinen hyvinvointialue
Omaishoitajat tekevät valtavan tärkeää työtä, mutta heidän tukensa ei ole riittävää. Hyvinvointialueen on varmistettava, että omaishoitajien palkkiot ja vapaat toteutuvat asianmukaisesti, ja että heidän jaksamistaan tuetaan joustavilla palveluilla. Kotihoidon palvelut eivät saa olla pelkästään säästökeino, vaan niiden on oltava laadukkaita ja riittäviä, jotta omaishoitajien vastuu ei kasva kohtuuttomaksi.
Päätöksenteon on oltava avointa ja perustuttava faktoihin, ei hallinnolliseen siirtelyyn tai poliittiseen kaupankäyntiin. Yöpäivystyksistä, palvelupisteverkostosta ja henkilöstöresursseista pitää päättää paikallisesti, ei pelkästään valtion tasolla. Paikallinen päätöksenteko takaa sen, että alueen asukkaiden tarpeet ovat etusijalla.
Avoin hyvinvointialue tarkoittaa myös selkeää viestintää palveluista. Ihmisillä on oikeus tietää, miten ja missä palvelut järjestetään, ja miten päätökset tehdään. Digitalisaation avulla voidaan tehdä palveluista saavutettavampia, mutta kaikille on tarjottava myös henkilökohtaista neuvontaa ja tukea palveluiden käyttämiseen.
Hyvinvointialueen on palveltava ihmisiä – ei järjestelmää.
Sujuvat sote-palvelut: Hoitoon on päästävä ajoissa ja laadukkaasti
Hyvinvointialueen tärkein tehtävä on taata asukkailleen sujuvat ja saavutettavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Hoitoon pääsyn viivästyminen pahentaa ongelmia ja lisää kustannuksia, joten jonojen lyhentäminen ja hoitopolkujen tehostaminen ovat ensisijaisia tavoitteita.
Palveluiden saatavuutta voidaan parantaa palvelusetelien käytön lisäämisellä, digitaalisten palveluiden kehittämisellä ja resurssien tehokkaammalla kohdentamisella. Jokaisessa kunnassa on oltava vähintään yksi toimipiste, josta saa perusterveydenhuollon palveluita, ja kiireettömän hoidon takuu on lyhennettävä.
Lisäksi hoidon laatu ei saa kärsiä säästöpaineista. On tärkeää, että henkilöstöresurssit mitoitetaan oikein, ja hyvinvointialueiden rahoituspohjaa vahvistetaan kestävällä tavalla. Tähän voi kuulua esimerkiksi maakuntaveron harkinta, jos se varmistaa pitkäjänteisen ja ennustettavan rahoituksen ilman kohtuuttomia säästöpaineita.
Osaavan työvoiman saatavuus: Hoitajia ja lääkäreitä tarvitaan lisää
Terveydenhuollon työvoimapula on vakava ongelma, joka heikentää palveluiden saatavuutta. Hoitajia ja lääkäreitä on saatava lisää, mutta samalla on huolehdittava siitä, että työolot ja palkkaus ovat kilpailukykyisiä. Ulkomaisten hoitajien rekrytointi voi olla osa ratkaisua, mutta suomen tai ruotsin kielen osaamisen on oltava riittävää potilasturvallisuuden takaamiseksi.
Lääkäreitä tarvitaan erityisesti julkiselle sektorille, joten valmistuneiden lääkäreiden työvelvoite kahdeksi vuodeksi julkiseen terveydenhuoltoon voisi auttaa hoitojonojen purkamisessa ja perusterveydenhuollon vahvistamisessa. Samalla terveydenhuollon vuokrahenkilöstölle on asetettava hintakatto, jotta verovarat eivät valu kalliisiin keikkalääkärisopimuksiin.
Työvoiman saatavuuteen vaikuttaa myös johtamisen ja hallinnon tasapaino. On tärkeää karsia turhaa byrokratiaa ja varmistaa, että resurssit ohjataan suoraan hoitotyöhön. Hyvinvointialueilla työskentelevien johtajien määrää on arvioitava kriittisesti ja vähennettävä, jotta rahat menevät oikeasti palveluiden kehittämiseen.
