Olen 38-vuotias sairaanhoitaja ja esihenkilö, joka on kulkenut hoitopolun jokaisen askeleen – lähihoitajasta sairaanhoitajaksi ja siitä esihenkilöksi. Näiden kokemusten kautta olen nähnyt, miten hoito oikeasti toimii – ja miten se myös murtuu, kun resurssit eivät kohtaa tarpeita.
Olen ehdolla aluevaaleissa Varsinais-Suomen hyvinvointialueella, koska haluan varmistaa, että meillä on toimivat palvelut myös tulevaisuudessa. Leikkaukset on jo tehty – nyt on kysyttävä, miten turvaamme palvelut tässä tilanteessa. Seinät eivät hoida ihmisiä, vaan ihmiset. On varmistettava, että meillä on riittävästi osaavaa henkilöstöä ja että heidän työnsä mahdollistetaan järkevällä budjetoinnilla ja tehokkaalla resurssien kohdentamisella.
Meidän on tehtävä päätöksiä, jotka pitävät huolta niin hoidettavista kuin hoitajista. Jos emme tue hoitohenkilökuntaan hoitoketju katkeaa. Päätöksenteko läpinäkyväksi ja päätökset tulee myös avata henkilökunnan kesken.
Hyvinvointialue ei selviä ilman omaishoitajia. He pitävät huolta ympärivuorokauden läheisestään ja usein aivan liian pienillä resursseilla, jaksamisen äärirajoilla. Jos omaishoitajat uupuvat, kuka kantaa vastuun?
Emme voi leikata peruspalveluista enää, nyt on katse käännettävä miten palvelut tuotetaan? Päätöksiä ei voi tehdä pelkästään karttaa katsomalla tai numeroita laskemalla. On ymmärrettävä mitä etäisyydet oikeasti tarkoittavat, kun ikäihminen tarvitsee hoitoa, lapsiperhe neuvolapalveluita tai omaishoitaja apua.