Olen diakonian ammattilainen lastensuojelutyön taustalla. Järjestötyö on se sosiaalinen harrastukseni. Äitinä, mummana ja tyttärenä eri-ikäisten tarpeet pysyvät arjen askareissa tietoisuudessani. Nostan esiin lähipalveluiden tarvetta ja arjen haasteita eri elämäntilanteissa olevilla. Tuon näihin kehittämisehdotuksia ja vien tarpeen vaatiessa konkreettisestikin niitä eteenpäin.
Liian usein toimimaton yhteistyö hyvinvointialueen sisällä tuottaa kohtuuttomia kustannuksia sosiaalipuolelle ja asiakkaalle itselleen sekä kerrannaisvaikutuksena lisääntyviä kuluja taas terveydenhoitopuolelle. Palveluverkossa on reikä, joka pitää paikata.
UTV2-ohjelman mukaista lastensuojeluyksikkötoiminnan ottamista hyvinvointialueen sisäiseksi toiminnaksi täytyy ruveta toteuttamaan. Siinä sekä tietotaito että osaaminen ympärivuorokautisista lastensuojelupalveluista lisääntyy.
Kokemukseni ruohonjuuritason auttamistyöstä ja toimintojen organisoinnista on arvokas lisä hallinnolliseen keskusteluun hyvinvointialueen palvelujen kehittämisestä. Esimerkiksi eläkeläisistä puhuttaessa puhutaan myös työikäisistä eläkeläisistä, elämäntilanteet kun eivät ole välttämättäkovin suoraviivaisia.