Olen tehnyt työurani terveysalalla, nyt olen eläkkeellä. Asun vaimoni Annelin kanssa Seinäjoen Ämmälänkylässä perintötilalla neljännessä polvessa. Meillä on kolme lasta ja seitsemän lastenlasta.
Minulla on merkonomin, sairaanhoitajan, terveydenhoitajan, sairaanhoidon opettajan ja opinto-ohjaajan koulutukset. Sotilasarvoni on yliluutnantti. Sairaanhoitajan työkokemusta minulla on mm. päivystyspoliklinikalta ja terveydenhoitajana työterveyshuollosta. Olin Seinäjoen Työterveyskeskus Oy:n perustajaosakas. Yli kolmekymmentä vuotta toimin sairaanhoidonopettajana ja puolet työvuosista opinto-ohjaajana ja kuraattorina. Seinäjoen kaupunginvaltuustossa olen ollut pitkään, josta ajasta 18 vuotta kaupunginhallituksessa. Seinäjoen Energian hallituksen puheenjohtajana olin 18 vuotta. Toimin lisäksi E-P:n Matkailu Oy puheenjohtajana, Sairaanhoitopiirin valtuuston ja hallituksen jäsenenä, Seinäjoen koulutuskuntayhtymän valtuuston puheenjohtajana ja Maakuntahallituksen jäsenenä. Lasten perheet ja lastenlapset tuovat mieluisaa tekemistä vapaa-aikaan.
Perheiden ja lasten hyvinvointi on turvattava. Alueiden palveluista on huolehdittava myös reuna-alueilla. Digipalveluja tulee edelleen kehittää ja siihen liittyen ikäihmisten kouluttamista niiden käyttöön. Kotiin vietäviä palveluja tulee lisätä esim. klinikka-auton muodossa. Omalääkärijärjestelmän rinnalla tulee kehittää myös omahoitajamallia. Jokaisessa kunnassa pitää olla vähintään sotepalvelupiste, jossa esim. sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat voivat pitää vastaanottoa ikäihmisille sekä lasten- ja äitiysneuvolan asiakkaille. Terveyskasvatuksen ja sairauksien ennaltaehkäisyn roolia tulee joka sektorilla ja ikäluokassa tehostaa.
Ko. ryhmälle palveluja on saatava jonottamatta. Riskiperheen lapsille tulee järjestää ylimääräistä tukea esim. kotikäyntien muodossa. Pelkästään etäpalvelu ei kuitenkaan riitä. Kontaktivastaanotto pitää olla ainakin ensimmäisillä kerroilla, jotta saadaan luotua luottamuksellinen hoitosuhde. Opiskelijaterveydenhuollon palveluihin kuuluu ehdottomasti psykologin palvelut tai vaihtoehtoisesti psykiatrisen sairaanhoitajan palvelut. Lääkärillä tulisi olla kokemusta nuorisolääketieteestä.
Vanhusten kotona hoitamisella on rajansa. Eriasteisia hoivapaikkoja tulee nopeasti saada lisää. Myös ostopalveluja tulee voida käyttää. Tarjoukset tulee laatia siinä muodossa, että maakunnan pienemmätkin yksiköt voivat osallistua tarjouskilpailuihin. Kotihoidossa pitkät yksinäiset ajat tuovat ahdistusta ja pelkoa. On syntynyt vaikutelma, että vanhukset ovat heitteille jätön rajoilla. Viimeistään 2040-luvulla vanhustenhoidon ja -huollon tarpeessa on ruuhkaa, silloin suuret ikäluokat ovat 85–95-vuotiaita. Tähän on valmistauduttava. Hyvinvointialueelle olisi hyvä perustaa esim. kiertävän geriatrin virka, hän voisi arvioida kotona asuvan vanhuksen kunnon ja lääkityksen.