Päivi Nummijoki
Monissa vaaleissa ehdokkaana olleena on vaalipäivän tuloslaskennan jälkeen ollut ilo todeta äänestäjien antamat luottamuksen osoitukset, josta olen erittäin kiitollinen. Yhteiset asiat, niiden kehittäminen ja yleensäkin yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat edelleen, siksi olen jälleen kerran ehdokkaana niin kunta-, kuin myös aluevaaleissa. Tähtäimessäni on valtuustopaikka kumpaankin hallintoon, jotta saan mahdollisuuden olla tulevanakin valtuustokautena mukana vaikuttamassa tulevaisuuden kehittämisasioihin.
Päättäjän kokemusta minulle on kertynyt useamman vuosikymmenen ajalta Kauhajoen kaupungin ja seurakunnan hallinnoissa, joissa molemmissa olen mukana tälläkin hetkellä. Toimin hyvinvointialueen tarkastuslautakunnan jäsenenä näköalapaikalla sosiaali- ja terveys- sekä pelastuspalvelujen hallintoon ja palveluihin. Sotepalvelujen laaja kokonaisuus tuli tutuiksi jo aikaisemminkin toimiessani Suupohjan peruspalvelu llky:n tarkastuslautakunnan jäsenenä parina valtuustokautena.
Olen vahvasti sitä mieltä, että pari vuotta sitten toteutettu soteuudistus oli ja on ainut mahdollisuus kehittää ja uudistaa yhteneväisiä palveluja sekä yhdistää hallintoja, jotta sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten jatkuva nousu saadaan pysäytettyä ja taittumaan laskusuuntaan. On tosiaan hyvä muistaa, että mikäli sotemuutosta ei olisi tehty, tilanne olisi ollut kestämätön kohoavien kustannusten osalta kuntien ja kaupunkien taloudessa koko Suomessa.
Soteuudistuksen jälkeen on uudistunein organisaatioin ja palvelujen yhtenäistämisin mahdollista paremmin vaikuttaa henkilöstön riittävyyteen tulevina vuosina. Kehitystyötä on tehty jo, mutta laajamittaisen muutoksen jälkeen edelleenkin tarvitaan aikaa ja rahaa kehittämistoimintaan, jonka aika on tulevallakin valtuustokaudella.
Valitettavasti maan nykyiset hallituspuolueet ministereineen eivät tue Thl:n sote -asiantuntijoidenkin kannattamaa joka hyvinvointialueelle alkuun lähdössä kertyneiden alijäämien kattamisajan pidentämistä. Mikäli kattamisaikaa ei pidennetä, on vaarana nopeat palvelujen karsimiset ilman, että karsimisen monia vaikutuksia alueiden asukkaille ehditään arvioimaan tarkemmin. Jokaisessa kunnassa on tärkeää olla jatkossakin vähintään yksi sotetoimipaikka.
Pelastustoimen palvelut turvaavat meidän jokaisen arkea ja ovat osa huoltovarmuuden isoa verkostoa. Pelastajia tarvitaan lähellä, siksi näitäkään palveluverkostoja ei saa karsia. Kannatan siis kaikkien hyvinvointialueen palvelujen edelleen kehittämistä, siten turvataan palvelujen saatavuus koko laajalla Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella.
Vaaliteemat
Hyvinvointialueen palvelujen ja talouden edelleenkehittäminen hyvällä yhteistyöllä
Vaikka kehittämistä on jo tehtykin, jatkossa on tärkeää kiinnittää huomiota sotepalvelujen edelleen kehittämiseen siten, että apua tarvitsevat ihmiset pääsevät palveluketjun portaille mahdollisimman nopeasti. Jotta se toteutuu, on turvattava perustason lähipalvelut joka kuntaan. Nopealla hoitoon pääsyllä ennaltaehkäistään apua tarvitsevan ongelmien kasaantuminen. Hyvät ja riittävät lähiperuspalvelut ovat nopeampi tie sosiaali- ja terveysongelman ratkaisuun sekä yksi tärkeimmistä hyvinvointialueen erikoissairaanhoidon kustannuksia alentavista palvelumuodoista
Henkilöstön asiantuntemus ja hyvinvointi
Henkilöstö on hyvinvointialueen tärkein voimavara. Palvelujen kehittäminen onnistuu parhaiten siten, että arkipäivän palvelujen asiantuntijat ovat mukana. Siis ”Ruohonjuuritason” tekijät mukaan kehittämistyöhön. Vaikuttamismahdollisuudet luovat samalla henkilöstön työhyvinvointia, johon on tärkeää panostaa myös muilla tavoin.
Jokaisella ikäihmisellä on oikeus hyvään hoitoon kotona tai lähellä kotia.
Vanhukset ansaitsevat hyvän hoidon, jolla elämänlaatu säilyy mahdollisimman hyvänä elämän viimeisinä vuosinakin. Kun ympärivuorokautista hoitopaikkaa jonotetaan, tarvitaan omaishoitoa ja sen tukemista, jotta omaishoitajan jaksaminen turvataan. Mikäli omaishoito ei ole mahdollista, on taattava riittävät kotihoidonpalvelut, jotta ikääntynyt pärjää kotioloissaan. Usein tilanne on arkitodellisuudessa myös sellainen, että ikääntynyt ei haluakaan laitoshoitoon. Häntä ei voi pakottaa muuttamaan, mikäli hän haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Se on lakiin perustuva perusoikeus, jota ei voida ohittaa. Riittävällä kotihoidontasolla pärjätään, kun käytettävissä on yöpartiotoimintaa tai omaishoitoa.
