Olen 65-vuotias Nopankylässä asuva nainen. Käyn siellä ahkerasti marja- ja sienimetsässä. Harrastan elävää musiikkia kansanmusiikista, poppiin ja rockiin sekä muutakin kulttuuria. Aktiivinen kyläyhteisö tarjoaa mielekästä toimintaa mm. kulttuuritilaisuuksien järjestämistä kylätalolla.
Työelämässä olen toiminut 34 v. sotealalla, josta jäin kehittämissuunnittelijana eläkkeelle vuosi sitten. Ehdin olla mm. sosiaali- ja mielenterveystyössä sekä iäkkäiden asiakasohjaajana.
Suurimmat saavutukseni olivat Kotirapun perustaminen 90-luvulla ja Ikäpysäkkien suunnittelu.
Valtuutettuna ja kunnanhallituksen jäsenenä olen vaikuttanut 13 vuotta. Viime vuodet olen ollut keskustan valtuustoryhmän pj.
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluketjua tulee kehittää. Kun hyvinvointialueet luotiin, juuri se oli yhtenä syynä. Kuitenkaan kahdessa vuodessa ei ole tehty juuri mitään, kuilu on edelleen liian suuri. Tarvitaan konsultoivia lääkäreitä terveyskeskuslääkäreiden avuksi siten, että lähetettä ei välttämättä tarvita erikoissairaanhoitoon. Näin vältetään kuukausien odottelu jonossa, se ei ketään paranna.
Mielenterveyden häiriöt ovat lisääntyneet, varsinkin nuorten keskuudessa. Kaikenikäisiä varten tulee olla palveluita, joihin pääsee ilman lähetettä. Olin perustamassa v. 1996 Ilmajoelle Kotirappua, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tukipistettä. Se on hyvä malli laajentaa koko alueelle, koska sieltä saa tukea arkisin sekä lääkehoidon ohjausta.
Kotihoito on mennyt liian kriittiseksi. Kaikkea on supistettu, vaikka tarpeet ovat samat. Liian usein sanotaan "tämä ei kuulu meille". Hoitajat hoitaisivat kyllä jos kriteerit eivät olisi liian kireät.
Omaishoitoon tarpeeksi vuorohoitopalveluja lähelle hoidettavia.
ikääntyneiden heittelystä ympäri maakuntaa on luovuttava, osastohoitoa tarvitaan lähellä. Kela-matkat hyvinvointialueelle, niin katsotaan vähän palveluverkon koostumusta eri silmin.