2291

Sanna Korhonen

Etelä-Savon hyvinvointialue, Puumala
YTM, sosiaalityöntekijä, yrittäjä, 47

Olen 47- vuotias Saimaan saariston asukas Puumalasta. Juureni ovat vahvasti täällä järvi- ja metsäluonnossa. Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden maisteri pääaineena sosiaalityö. Olen myös suorittanut kansainvälisen eräoppaan tutkinnon. Koulutustaustani kuvaa kiinnostukseni kohteita hyvin. Sosiaalityö on aina edustanut minulle halua vaikuttaa oikeudenmukaisemman maailman puolesta, eriarvoisuutta vastaan sekä mahdollisuutta tutkia ihmisyyttä elämän vaikeuksien ja haasteiden äärellä. Eräopastausta näkyy työssäni yrittäjänä. Perheyrittäjyys luontoliikunta- ja käsityöalalla Saimaa saaressa on etuoikeus, ja samalla etuoikeudesta syntyvä velvollisuus pitää huoltaa tästä ainutlaatuisesta elinympäristöstä ja tehdä kotiseututyötä.

Tällä hetkellä työaikani jakautuu osa-aikaisen sosiaalityön virkatyön ja yrittäjyyden kesken. Vapaa-ajalla touhuan mielelläni kotona vaikka vanhojen hirsirakennusten kimpussa, liikun monipuolisesti mieluiten luonnossa tai lueskelen hyviä kirjoja ja ajattelen kaiken maailman asioita.

Vaaliteemat

HYVINVOINTIPUHEESTA HUOLENPITOPUHEESEEN

Mielestäni olemme nykyisin keskittyneet liikaa omaan napaamme ja omaan hyvinvointiimme, jota yritetään meille kaupata milloin missäkin muodossa. Haluaisin tuoda yhteiseen keskusteluun lisää puheenvuoroja ja tekoja sen puolesta, että huomaisimme etuoikeutemme silloin kun meillä niitä todella on. Ja niiden myötä mahdollisuutemme jakaa yhteisiä ja omia resurssejamme nykyistä enemmän ja tehokkaammin kulloinkin apuatarvitsevalle. Pidetään huolta niin itsestämme kuin toisistamme!

PALVELUIDEN YHTEENSOVITTAMINEN VAIKUTTAVASTI

Yhteiskunnassamme tuotetaan palveluita useilla tasoilla - valtio, hyvinvointialueet, kunnat ja kolmas sekä neljäs sektori. Yhteisiä varoja eri tasoilla käytettäessä tulisi entistä paremmin tutkia, miten palveluiden saatavuus näyttäytyy yksittäisen kansalaisen elämässä. Pahimmillaan palveluista ja rahoituksista leikattaessa kaikki nämä apua tarjoavat tasot pettävät yksilön elämässä yhtä aikaa. Resursseja jaettaessa ja palvelurakenteita uudistettaessa tulisi kuunnella ennen kaikkea asiakkaita sekä ruohonjuuritasolla työskenteleviä kestävien ratkaisujen löytämiseksi.

MAASEUDUN PALVELUT

Suomessa, toisin kuin Ruotsissa, on käsittääkseni otettu linja pitää koko Suomi asuttunua. Tähän on ollut hyvä syyt, eivätkä nämä syyt ole mielestäni poistuneet. Maaseutu ja sen toimijat tarjoavat koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta elintärkeitä asioita sekä lisäävät kansallista turvallisuutta. Mikäli arjen sujumisen kannalta kriittisiä palveluita heikennetään tarpeettomasti, lisätään turvattomuutta, joka murentaa maaseutuasumisen mahdollisuuksia. Palveluiden säilyttäminen varmistaa myös sen, että kullakin alueella säilyy terveyden ja turvallisuuden kannalta riittävästi osaamista. Ja sitten itsekkäästi - osa meistä haluaa todellakin edelleen asua maaseudulla:)