Olen Sari Noponen, 56-vuotias opettaja ja työskentelen Mikkelin Lyseon koulussa. Harrastuksiani on lukeminen, puutarhatyöt, mökkeily, tanssi ja yhdistystoiminta. Teen myös paljon käsitöitä, sienestän ja hortoilen, eli käytän mielelläni luonnonkasveja ruuanlaitossa. Asun Vehkasillassa omakotitalossa, mutta oleskelen paljon mökilläni Anttolassa, josta olen kotoisin. Politiikkaan lähdin neljä vuotta sitten ja olen ollut varavaltuutettuna ja Keskustan valtuustoryhmän sihteerinä. Olen pitänyt siitä, että pääsen vaikuttamaan myös hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunnassa mikkeliläisten hyväksi. Olen ollut yllättynyt, miten keskustelujen avulla saadaan aikaan kompromisseja ja yhteisiä toimintatapoja ja miten hyvin asukkaat ottavat yhteyttä päätösasioissa. Opettajana pysyn kärryillä myös siitä, mitä nuorten elämässä on meneillään, ja pidän kovasti työstäni nuorten kanssa. He tarvitsevat kaiken tuen kasvussaan ja opinnoissaan meiltä aikuisilta. Korostan usein yhteistyön merkitystä.
Kouluterveydehuoltoon on kiinnitettävä huomiota: tarvitaan enemmän psykologeja läsnä kouluarkeen, eikä etäpalveluilla saa korvata kasvokkain kohtaamista. Koulukuraattorit ovat kuormittuneita, kun oppilailla on jaksamisongelmia ja masentuneisuutta, ja yhdellä kuraattorilla on mitoitettuna liikaa oppilaita. On huolehdittava myös koulun kaikkien työntekijöiden jaksamisesta, sillä myös opettajilla on nykyisin paljon oppilashuollollisia tehtäviä. Työnohjaus on taattava kaikille koulun aikuisille, jotka hoitavat oppilashuollollisia asioita.
Hyvinvointialueella on turvattava vanhempien ihmisten ja pitkäaikaissairaiden hoitoonpääsy myös puhelimella varattavin asiointiajoin, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää digilaitteita. Koko alueella pitää säilyttää myös palveluja kohtaamisiin nykytekniikan ja uusien innovaatioiden avulla, esim. siirrettäviä klinikoita voi käyttää lääkärinvastaanottoon. Hyvä hammashuolto estää monia sairauksia.
Lasten ja nuorten päihteiden käytön ehkäisyyn on suunnattava resursseja, esimerkiksi päihdetyöntekijän avulla. Lisääntynyt vapen, eli sähkötupakan käyttö, kuormittaa nuoren jo valmiiksi myllertävää mieltä. Yhteydet poliisin, lainsäädännön ja lasten ja nuorten kanssa töitä tekevien kanssa on saatava tiiviimmäksi. Nuoret tarvitsevat tukea ryhmäpaineen taklaamiseen, päihteettömän elämän vahvistamiseen ja harrastustoiminnan edistämiseen. Myös kaikenlaista liikuntaa edistävät tahot on kutsuttava yhteistyöhön, sillä näin tavoitetaan koulun lisäksi vapaa-aikaansa viettäviä nuoria. Hyvinvointialueen toimijoiden on yhdistettävä voimansa kaupunkien toimijoiden kanssa, jotta päihteiden käyttö vähenee.