Muistan varhaisesta lapsuudesta kun vanhempi sukupolvi lähti kunnantalolle yhteisiä asioita hoitamaan. Yhteiset asiat tarkoittivat todella yhteisen hyvän tuottamista, erityisesti niille jotka eivät pystyneet itse sitä hankkimaan, lapset, vanhukset, sairaat ja työtä vailla olevat. Koulut, tiet ja siedettävä sairaanhoito saatiin kaikille. Toiminnan motiivina mahtoi olla sodan käyneen sukupolven henki ”kaveria ei jätetä” sekä Raamatun kehotus ”toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt”
Nyt on aika maksaa sitä velkaa takaisin mitä olemme saaneet edeltäviltä sukupolvilta. Toivottavasti myös lapsemme voivat joskus sanoa samaa meistä. Edellä luetellut perusasiat ovat paremmassa kunnossa kuin milloinkaan historiassa, mutta muunlainen pahoinvointi on lisääntynyt yhteiskunnassa: vanhusten yksinäisyys, mielenterveyden ongelmat, työuupumus , nuorten pahoinvointi joka ilmenee monella tavalla. Olemme sellaisten haasteiden edessä jotka eivät ratkea pelkästään rahalla. Sodan uhka, tulevaisuuden näköalattomuus ovat nykyajan haasteita joihin pitää löytyä ratkaisuja ja toivoa myös kunta- ja aluepäättäjiltä. Siksi haluan toimia alueeni parhaaksi!
Itä-Uudenmaan terveydenhuolto perustuu liikaa vuokralääkäreiden käyttämiseen. On selvitettävä ne syyt miksi tähän tilanteeseen on jouduttu, korjattava ongelmat siten, että potilaat voidaan hoitaa vakituisesti palkatun henkilöstön toimesta. Siirrytään omalääkäri -malliin.
Syrjäytynyt nuori on aina tragedia hänelle itselleen, omaisille ja lopulta valtava menetys koko yhteiskunnalle. Siksi erityisesti nuorten on saatava nopeasti apua ja tuki kaikkiin häntä koskeviin ongelmiin.
Palvelutarjonnan pitää perustua yksilölliseen tarvekartoitukseen. Kotona asumista on tuettava niin kauan kuin henkilö itse kokee ja haluaa. Ei isoille kymmenien asukkaiden laitoksille, vaan tuetaan mieluummin pienten perhemäisten ”soluasuntojen” rakentamista. Eihän opiskelija-asuntojakaan rakenneta nykyisin pitkien käytävien laitoksiksi, vaan korkeintaan neljän huoneen soluiksi.