Olen kouluttanut työssäni laajasti eri alueiden sote-ammatilaisia. Oivallisen tutkimusmatkan tein Keski-Suomen hyvinvointialueeseen jalkauttaessani sen strategiaa 2023-2024 vuoden ajan. Näen hyvinvointialueen monikulttuurisena , monipaikkaisena monialaorganisaationa, jossa on valtavan sitoutuneita ja osaavia työntekijöitä. Fuusio on ollut valtava ja osalle työntekijöistä myös raskas. Hyvinvointialue on koko Keski-Suomen kannalta valtavan merkittävä elinvoiman ja vetovoiman rakentaja. Keski-Suomen on löydettävä voimaa ja vahvuutta. Minulle tärkeintä on ihmisen näkökulma eli asiakkaan, potilaan ja asukkaan elämän näkökulma ja toisaalta työntekijöiden näkökulma. On tärkeää, että elämässä on iloa ja laatua molemmilla. Uusi valtuusto päivittää strategian ja tuo asiakirja on valtavan tärkeä toimintaa ohjaava dokumentti. Koska olen strategiaan varsin syvällisesti perehtynyt, olisi hienoa olla sitä nyt päivittämässä.
Keski-Suomen hyvinvointialueen strategiassa keskeisenä käsitteenä toistuu ihmislähtöisyys. Sitä ja sen onnistumista täytyy seurata. Strategia ei saa olla vain sanahelinää, vaan sen painotuksia ja niiden toteutumista on arvoitava. Tuo ihmislähtöisyys on tärkeää olla myös uuden strategian keskiössä. --- Moni työntekijä toivoo lisää aikaa asiakkaan kohtaamiseen. Samaa toivoo moni asiakas. Kohtaaminen ja aika tuovat työhön laatua ja laadukasta työtä voi ylpeydellä tehdä. Haluaisin Keski-Suomen hyvinvointialueelle eettisen toimikunnan nostamaan tärkeitä eettisiä teemoja esille ja tuomaan etiikan näkökulmaa päätöksentekoon ja toimintaan.
Tein graduni yleislääketieteen kouluttajalääkäreiden ajatuksista ja yleislääkäreiden työskentelyote ( laaja-alainen, kokonaisvaltainen, yhteisön huomioiva) olisi hyvä olla kaiken terveydenhuollon viitekehyksenä. Tahdon parhaani mukaan mahdollistaa yleislääkäreiden työolojen ja resurssien paranemista. Tämähän koko hyvinvointialueuudistuksen idea oli. Omalääkärimalli on hyvä asia, sitä ei saa vain pilata liian suurilla väestövastuilla, kuten viimeksi tehtiin. Lääkärillä täytyy olla aikaa potilaalleen.
Kun raha on tiukilla ja paljon tehtävää, täytyy toiminnan pysyä perustehtävässä. On sekä hallituksen, että hyvinvointialueen tehtävä karsia sellaista mikä ei vaikuta. Tämä tarkoittaa, että ei riitä se, että ihminen on palvelujen piirissä. On seurattava käyttääkö hän niitä aktiivisesti ja sitoutuen ja hyötyykö hän niistä. Kirjaamisen suhteen olen kauhulla seurannut, miten sen työajasta viemä prosenttimäärä vain kasvaa ja kasvaa. Esimerkiksi hoivassa kirjaisin vain muutokset, muuten olennaisempaa on se, että hoitajilla on aikaa olla ja elää potilaiden kanssa. Kehittämistyössä karsisin kaiken sellaisen, jota ei ehditä kunnolla omaksumaan eli todennäköisesti kaikesta kehittämisestä yli puolet. Kehittämistä on johdettava ja laskettava, minkä verran aikaresurssia on varaa antaa kyselyihin, kehittämiseen, uuden opetteluun jne.