Lauri Oinonen
Olen syntynyt siirtokarjalaisen viljelijäperheen pojaksi Multialla 1947. Isäni kuoltua kesällä 1962 päätimme äitini kanssa jatkaa maatilan viljelyä ja karjataloutta, tämä ei haitannut koulunkäyntiäni Keuruun yhteiskoulussa, mistä valmistuin ylioppilaaksi 1967. Vastaan maa- ja metsätilasta edelleen.
Opiskelin Helsingin yliopistossa ja valmistuin teologian maisteriksi 1972 ja sain pappisvihkimyksen Lapualla välittömästi Multian kirkkoherran apulaiseksi ja 1.7.1972 aloitin työni Keuruun seurakunnassa, mikä jatkui eduskuntatyöni aloittamiseen asti keväälle 1999.
Keuruun varuskunnan sivutoimisena sotilaspastorina toimin 1.3.1973-31.12.1990.
Eduskuntatyössä 12 vuoden aikana toimin koko ajan Puolustusvaliokunnassa, Sivistysvaliokunnassa, Pohjoismaiden Neuvostossa ja sen Puhemiehistössä ja elinkeinovaliokunnassa. Muita valiokuntia eduskuntatyössäni olivat eri vuosina Laki-, Hallinto, sekä Työelämä- ja tasa-arvoasiain valiokunnat. Eduskunnan valitsemana toimin VR:n hallintoneuvoston jäsenenä 1999-2012. KELA: n valtuutettuna Eduskunnan valitsemana olin 1999-2003.
Eduskunnassa halusin toimia aloitteellisesti ja periaatteella "aina paikalla". Tulin yleensä työhuoneeseeni aamuseitsemältä ja ennen valiokuntia oli usein eri tapaamisia 7.30 alkaen eri sidosryhmien, kunnallisvaikuttajien ja maakunnallisten toimijoiden kanssa. Valiokuntien kokoontuessa ja istuntojen aikana eduskunta-avustajani Matti Ruuska 1999-2004 ja Cata Mansikka-aho 2004-2011 huolehtivat vieraistani ja heidän asioistaan. Sain toimia ahkerien ja aktiivisten avustajieni kanssa ja itse keskittyi määrätietoisesti valiokunta- istuntotyöskentelyyn. Pidin istuntosalin työstä ja halusin olla siihen asti, kun Puhemies päätti istunnon. Työhuoneessa halusin toimia illan "kymppiuutisiin" asti, hektisen työpäivän jälkeen oli rauhallista työskennellä eri asioiden parissa.
Keuruun kunnanvaltuustossa aloitin nuorimpana silloisen valtuuston jäsenenä 1977 ja työ on sittemmin kaupunginvaltuustossa jatkunut ja joko puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana olen toiminut noin 30 vuotta.
Maakunnallisia luottamustehtäviä ovat olleet Keski-Suomen sairaanhoitopiirin valtuuston ja Keski-Suomen liiton valtuuston tai hallituksen jäsenyydet 1980- ja 1990-luvuilla. Eduskuntatyöni aikana halusin keskittyä juuri siihen ja toisaalta sekä Keski-Suomen liitto että sairaanhoitopiirimme pitivät aktiivisesti yhteyksiä kansanedustajiin ja kansanedustajat olivat kutsutut myös näiden kokouksiin.
Eduskuntatyöni jälkeen minua pyydettiin jatkamaan sijaispappina Keuruun seurakunnassa ja nämä jaksot kestivät yhteensä reilut kaksi vuotta.
Nyt saan olla myös vapaaehtoisena omaishoitajana ja siksi tiedän tuon työn tarpeellisuuden omakohtaisesti.
Kun jotain olen oppinut ihmisten arjesta ja elämästä ja voimakkaasti vedottiin ehdokkaaksi lähtemiseksi, tein ratkaisun olla käytettävissä.
Vaaliteemat
Keski-Suomi reunojaan myöten elinvoimaiseksi ja hyväksi kotimaakunnaksi jokaiselle
Keski-Suomi sai oman identiteettinsä, kun Keski-Suomen lääni perustettiin 65 vuotta sitten. Sama alue (Kuoreveden ja Längelmäen Länkipohjan kuntaliitoksilla Jämsään) muodostaa nyt Keski-Suomen maakunnan ja Hyvinvointialueen. Haluan että synnyin- ja kotimaakuntani olisi paras asuin- ja työympäristö jokaiselle ja kaikille yrittäjille ja ammattienharjoittajille. Sijaintimme on suuri mahdollisuutemme, kun sen vain oikein ymmärtäisimme ja osaisimme parhaaksemme käyttää.
Haluan nähdä maakuntamme reunojaan myöten elinvoimaisena ja hyvänä jokaiselle elää ja toimia. Siksi haluan maakuntamme vireäksi kaikkialla ja reunojaan myöten. Jotta näin voisi tapahtua tulee nähdä laajalti naapurimaakuntiin ja meren yli ulkomaillekin asti.
Maakuntien rajata eivät saa muodostua esteiksi laajemmille näköaloille ja toiminnoille, jos näin kävisi se olisi menetys meille ja valtakunnalle.
Olen voimakkaasti halunnut luoda tulevaisuuden mahdollisuuksia ilmasto- ja ympäristöystävällisen raidelogistiikan mahdollisuuksien avulla. Mielestäni Keski-Suomessa nämä mahdollisuudet ovat parhaimmat koko valtakunnassa. Keski-Suomessa on kaksi risteysasemaa Haapamäki Keuruun kaupungissa ja Jyväskylä. Keski-Suomessa on eniten ratakilometrejä maakunnistamme. Mutta ratamme ovat nyt vajaalla tai varsin vajaalla käytöllä tai ihan käyttämättäkin. Kun nämä kunnostettaisiin raskaan logistiikan ja nopean henkilöliikenteen radoiksi, olisimme suurten mahdollisuuksien ykkösmaakunta tässä maassa ja Pohjoismaissa!
Keski-Suomen rata Jyväskylä-Äänekoski-Saarijärvi-Kannonkoski-Keitelepohja-Pihtipudas-Haapajärvi avaisi Ylivieskan kautta pikareitin Ouluun ja Rovaniemelle ja samoin noista Keski-Suomeen ja Jyväskylään!
Haapamäen risteysasemalle Pohjanlahden rannikolta Porista/Raumalta Parkanon kautta, Kaskisten ja Vaasan satamista saapuvat radat jatkavat Jyväskylään ja edelleen itään Pieksämäen kautta Karjalan radalle sekä Joensuuhun että Savonlinnan kautta Parikkalaan. Näin Keski-Suomi ja Jyväskylä tulisivat kartoilla todella keskelle tässä valtakunnassa ja tähän maakuntaan avautuisivat valtakunnan suurimmat tulevaisuuden mahdollisuudet kaikille toimille ja toiminnoille. Olemme näet uusiutuvien luonnonvarojen keskellä. Yliopistot, eri oppilaitokset, keskussairaalat ja monet hoito- ja hoiva-alojen toimijat voisivat päästä keskinäiseen vuorovaikutukseen. Väitän myös hyvinvointi kasvaisi maakunnassamme, seutukunnillamme, kunnissamme ja ihmisten parissa. Kannattaa ajatella laajalti ja toimia paikallisesti.
Hyvinvointi ja terveys kuuluvat jokaiselle, hoito ja hoiva tarvitseville
Hyvinvointi kuuluu jokaiselle ja tätä tavoitetta haluan edistää niin terveiden kuin sairaidenkin osalta. Hyvinvointi on kokonaisvaltainen sana ja koen sen myös eri tavoin sairaiden ja vammaisten oikeudeksi tasapuolisesti muiden kanssa. Turvallisuus on kuuluu kaikille ja kaikkialla ja vastuu siitä on erityisesti yhteiskunnalla. Heikompien ja hauraampien ihmisten hyvinvointi rajoittuneissakin elämäntilanteissa on yhteiskunnan vaativa ja tärkeä tehtävä. Ihmisarvo on jokaiselle itseisarvona kuuluva asia. Kansan ja yhteiskunnan arvoa ei mitata rahalla tai varallisuudella, vaan se mitataan niillä toimilla, miten se kohtelee heikoimpia ja hauraimpia kansalaisiaan. Koen tämän hyvin herkkänä ja vaativana asiana. Pelkään, että arvottomassa ja kovassa yhteiskunnassa saatamme kansana vieraantua ihmisarvon kunnioituksesta itseisarvona. Siksi olen myös ehdokkaana, koska en halua vieraantumista elämän kunnioittamisesta. Minun ihanteeni ja arvoni ovat samat kuin aikoinaan on selkeästi tuonut esille kirjassaan "Elämän kunnioitus". Hänen sanojaan ovat: "Elämän kunnioittamisen etiikka ei tunne mitään suhteellista eetillisyyttä. Se sallii pidettävän hyvänä ainoastaan elämän säilyttämistä ja edistämistä." Tämän periaatteen tulee ohjata kaikkea hoito- ja hoivatyötä.
Terveyspalvelut kuuluvat jokaiselle ja niiden tulee olla mielekkäästi jokaisen saatavilla. Nyt monien terveysasemien palvelut on laajempia seurannaisvaikutuksia selvittämättä siirretty kauas tarvitsijoistaan. Miksi näin on tehty selvittämättä kokonaiskustannuksia ja toimien eri vaikutuksia? Haluan, jos tulen valituksi, selvitettävän asioita uudelleen ja laajaulotteisesti ja erityisesti palveluja tarvitsevien lähtökohdista.
Aiemmin sairaanhoitopiirin aikaan Keskussairaalan erikoislääkärit kävivät tekemässä soveltuvia tutkimuksia terveyskeskuksissa kautta maakunnan, jos toimitilat tämän mahdollistivat. Käytäntö koettiin myös taloudellisesti edulliseksi ja asiakkaille käteväksi. Haluan selvitettävän asiaa ja palattavan . tähän, samalla voitaisiin helpottaa myös NOVA: n ruuhkia.
Kotihoidon turvapalvelujen tulee olla toimivia ja hälytysten tapahtuessa on auttajien oltava paikalla mahdollisimman nopeasti. Näin asiat toimivat aiemman järjestelyn aikana mm. Keuruulla erittäin hyvin äitini tehdessä hälytyksiä tilanteissa, joissa nopea avunsaanti oli tarpeellista.
Keuruulla toimi myös vanhainkoti Lehtiniemestä käsin ns. yöpartio kotona yksin asuvien tukena ja järjestely toimi ja koettiin hyväksi. Yöpartio kävi yksin asuvien luona aamuyöllä tarkistamassa asioiden tilanteen. Tähän saatoin luottaa myös eduskuntatyöni aikana iäkkään äitini turvan ja avunsaannin osalta. Apu tuli myös rannehälyttimen avulla välittömästi, koska rannehälyttimessä oli myös puhemahdollisuus. Paikalle tulivat sekä Lehtiniemen kaksi henkilöä, palokunnan ensivaste ja ambulanssi muutamissa minuuteissa. Kaikkia myös tarvittiin kivuliaan reisiluun murtuman vuoksi.
Annan suurta tunnustusta hyvin onnistuneesta leikkauksesta Keskussairaalan toimijoille ja Keuruun tk:n kuntouttajalle Pekka Puronaholle, joka teki kuukausien kuntoutustyön ja äitini opetteli uudelleen kävelemään ja pystyi vielä 95-vuotiaana omaa tahtiaan tekemään kevyen liikenteen tiellä rollaattorillaan, välillä istuen, pitkiä kävelylenkkejään. Kerron tämän esimerkin siksi, jotta vastaavaa hyvää hoitoa, hoivaa ja sitkeää kuntoutusta tavoiteltaisiin määrätietoisesti hyvinvointialueillakin.
Hyvinvointi kuuluu kaikille vauvasta vaariin
Viime sotien jälkeen koulupoikana näki ja kohtasi useita sotainvalideja, joilla oli nähtäviä fyysisiä vammoja. Sedältäni puuttui jalka ja isäni oli sotainvalidi, vaikka pystyikin raivaamaan ja rakentamaan uuden kodin, navetan ja muut rakennukset uudistilalle Multialla. Teillä ja kulkuvälineissä kohtasi näkyvästi sodissa vammautuneita, monilla oli todellisia vammoja, vaikka ne eivät havaittavasti näkyneetkään. Kaikille eri tavoin vammautuneille kuuluu hyvinvointi nykyäänkin itseisarvona kaikissa ikäluokissa.
Lasten hyvinvointi on laaja-alainen asia ja siihen panostaminen on sijoitus tulevaisuuteen. Vanhempien keskinäinen suhde on lapsen koti, jos tämä "henkinen koti" ei toimi, ulkonaisesti upeinkin koti kasvattaa "kodittomia lapsia". Siksi tarvitaan perinteisiä ihanteita perhe-elämään ja kokonaisvaltaisesti turvallista varhaislapsuutta ja lapsuutta kohti kouluvuosia ja murrosikää. Miten yhteiskunta, koulut ja niiden kasvatus voisi parhaiten tukea tässä kasvavia lapsia ja heidän vanhempiaan? Tätäkin kysymystä monien muiden asioiden keskellä tulisi selvitellä hyvinvointialueilla.
Miten voitaisiin auttaa perheitä kotikasvatuksessa? Miten voitaisiin edistää lasten vanhempien yhteyttä ja avioliittojen eheyttä? Koen nämä myös hyvinvointialueiden tehtäväkuvaan kuuluviksi. Miten yhteiskuntaan saataisiin terveen raittiuden ihannetta? Minun kouluaikanani kansakouluissa olivat "raittiuskilpakirjoitukset", joihin valmistauduttiin lukemalla terveisiin elämäntapoihin ohjaavaa vihkosta. Miten työikäisille voitaisiin joukkomedioissa tarjota perhearvoja tukevia ohjelmia hienotunteisesti ketään loukkaamatta? Näitä ja muita koko ihmiselon kaarta ja elämässä selviytymistä tukevia ohjelmia tarvittaisiin medioissa. Kun aikanaan Yleisradio perustettiin maahamme, sillä oli myös kansalaiskasvatusta antava tehtävänsä.
Hyvinvointi on varsin laaja ja moniulotteinen käsite kaikille.
ja kaiken ikäisinä. Hyvinvointia tulee tavoitella kaikille vauvasta vaariin.
