Antti Heikkilä

Vastuuta hyvinvoinnista – vastuuta taloudesta – vastuuta tulevaisuudesta

Olen 46-vuotias tuusulalainen arkkitehti, toimitusjohtaja ja perheenisä. Pitkän linjan yrittäjänä ja kuntapäättäjänä sekä perheellisenä miehenä minulle on syntynyt jo jonkinlainen käsitys siitä, miten yhteiskunta toimii, mihin asioihin poliittisilla päätöksillä pystytään vaikuttamaan ja mille arvoille yhteiskuntaa kannattaa rakentaa. Erityisesti haluan olla vaikuttamassa Suomen suuntaan niin, ettemme heikennä nousevien sukupolvien olosuhteita. Olen vakuuttunut siitä, että tämä merkittävä yhteiskunnallinen uudistus nimeltään ”sote” täytyy viedä nyt hallitusti läpi ja saada hyvinvointialueet toimimaan suunnitellusti. Tehtävä ei ole helppo, mutta sen onnistuminen on maamme tulevaisuuden kannalta erittäin oleellinen kysymys. Koen velvollisuudekseni pyrkiä myötävaikuttamaan tämän tärkeän uudistuksen onnistumiseen Keski-Uudellamaalla. Siksi olen ehdolla aluevaaleissa.

Soteuudistus on nyt saatu käyntiin, mutta vielä on paljon tehtävää ennen kuin hyvinvointialueet toimivat täydellä teholla. Ennen soteuudistusta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen oli kunnallisen päätöksenteon keskiössä. Silloin sote-kustannusten budjetointi oli usein vaikeaa. Myös palveluiden taso saattoi vaihdella eri kunnissa. Keski-Uudellamaalla toimimmekin tulevaisuutta ennakoiden: Perustimme yhdessä vapaaehtoisen Keusote-kuntayhtymän v. 2017 ja järjestämisvastuu sote-palveluista siirrettiin sinne v. 2018 alusta.

Valtakunnallinen sote-uudistus oli pitkään eri hallitusten tehtävälistoilla. Sen aikaan saaminen oli välttämättömyys, jotta ikääntyvässä maassa sotemenojen kasvua pystyttäisiin hillitsemään. Nyt kun sotealueet on saatu pystyyn, toiminta käynnistettyä ja palveluverkkopäätökset suurelta osin tehtyä, sotealueiden toimintamenojen kasvu on ollut kuntapohjaiseen malliin verrattuna maltillista. Puheet paisuvista hallintohimmeleistä eivät siis pidä paikkaansa. Kun sotemenojen rahoitus nykyään tulee hyvinvointialueille valtion budjetista, se on tullut paremmin näkyväksi ja näin myös enemmän osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Se on hyvä. Samalla kuitenkin saattaa syntyä harhakuva, että tilanne olisi soteuudistuksen vuoksi riistäytymässä käsistä. Tilanne on juuri päinvastoin. Viemällä onnistuneesti uudistuksen maaliin, voimme pelastaa harmaantuvan yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalvelut.

Monet mittarit osoittavatkin palveluiden parantuneen uudistuksen jälkeen ja hyvinvointialueet ovat kyenneet järjestämään palvelut kohtuullisen yhdenvertaisesti. Suomea vaivaa kuitenkin yhä paheneva työvoimapula. Osittain syyt ovat hyvin syvällä yhteiskunnassamme. Jostain täytyisi löytyä sekä tekijöitä että järjestelmän maksajia. Meidän täytyy pystyä nostamaan syntyvyyttämme merkittävästi, mutta lyhyellä aikavälillä on välttämätöntä saada osaavaa työvoimaa myös ulkomailta.

Sote-uudistukseen liittyvässä keskustelussa on liikkeellä paljon väärää tietoa, suoranaista vääristelyä ja kaipuuta vanhaan. Se palvelee erityisesti populismista voimansa saavia tahoja. Disinformaation sijaan nyt tarvitaan hyvinvointialueille työrauha, jotta suomalaisten asiat saadaan kuntoon. Tarvitaan sitoutuneita päättäjiä, jotka uskaltavat tehdä vaikeitakin päätöksiä, jotka pystyvät ottamaan johtajuuden itselleen ja katsomaan sosiaali- ja terveyspalveluiden haasteita rohkeasti silmästä silmään. Päättäjiä, jotka perustavat päätöksentekonsa faktoihin ja hahmottavat kokonaiskuvan. Päättäjiä, jotka eivät ratkaise palveluiden yksityistämistä ideologiselta pohjalta, vaan tavallisten suomalaisten palveluiden tarpeen näkökulmasta.

Näille valittaville päättäjille ei ole luvassa helppoja aikoja. Keusotekin on tiukan paikan edessä. Se on tarkalleen ottaen puun ja kuoren välissä: lakisääteiset palvelut on järjestettävä, mutta ilman merkittävää lisärahoitusta. Uuden valtuuston ensimmäinen tehtävä onkin saada alueen talous tasapainoon ja ennustettavaksi. Sote-uudistuksen onnistuminen on kansallisesti merkittävä asia, lähes maamme kohtalonkysymys. Näin on myös Keski-Uudellamaalla. Homma on saatava järjestykseen. Uskonkin, että tulevat sukupolvet tulevat kiittämään heitä, jotka laittoivat hyvinvointialueet toimimaan ja huolehtivat siitä, että vaikeassa siirtymävaiheessa tämän kansallisesti välttämättömän uudistuksen rahoitus turvattiin ja alueiden toimintakykyä puolustettiin – huolehdittiin siitä, että terveys ja hyvinvointi Suomessa lisääntyi. Kuitenkin tuo uudistus on kyettävä tekemään sillä tavoin, ettei sen hinta tuleville sukupolville ole liian kova.

Luotan, että Keski-Uudellamaalla saamme palvelut järjestettyä jatkossakin laadukkaasti, kunhan saamme talouden tasapainoon ja parhaat toimintamallit käyttöön. Se kuitenkin vaatii nyt alueen päättäjiltä jämäkkää ja suunnitelmallista toimintaa ja myös sitoutumista uudistuksen läpiviemiseen yhdessä. Silloin pystymme kantamaan vastuuta ihmisten hyvinvoinnista, alueen taloudesta ja ennen kaikkea meidän kaikkien tulevaisuudesta.