Erja Sarenius-Salmenkivi

Jo vuosia on ollut nähtävissä, ettei ikääntyvän väestön kasvavaan palvelutarpeeseen hoidon, hoivan ja huolenpidon puolella olla tehty riittäviä panostuksia, vaikka asiat on ollut tiedossa. Vastuu jakautuu koko yhteiskunnalle valtion budjetin kautta, sekä hyvinvointialueille niiden omien toimintojen kautta. Hoidon, hoivan ja huolenpidon paikkojen tarve jatkaa kasvuaan, mutta silti niitä vähennetään.
Kun on monisairas ikääntynyt ja toimintakyky on hiipunut olemattomiin huolehtia itsestään ja asioistaan on palvelun tarve tukipalveluilta suuri. Omassa kodissa asuminen ei enää ole turvallista ja inhimillistä. Hyvän ja vaikuttavan hyvinvointialueiden palveluvalikkoon olisi kuuluttava valinnan mahdollisuus siirtyä kodista kotiin, perhehoidon vastatessa hänen tarpeisiinsa. Ikäihmisten perhehoidon eri muodot ovat laaja, inhimillinen ja vaikuttava kattaus ikäihmisille hoidon, hoivan ja huolenpidon tarpeisiin.
Perhehoitaja toimii toimeksiantosopimuksella, ei työsuhteessa. Perhehoidon eri muotoihin on helppo tutustua Perhehoito.fi sivustolla.
Ikäihmisten ja kehitysvammaisten perhehoito on hyvin vaikuttava hoidon, hoivan ja huolenpidon muoto mitä yhdenkään hyvinvointialueen ei pidä unohtaa pois palveluvalikostaan. Palveluohjauksella on ratkaiseva osuus perhehoidon tietoisuuden leviämisessä asiakkaille, omaisille, omaishoitajille ja terveydenhoidon ja sosiaalihuollon työntekijöille sekä päättäjille tahtotilan luomiseksi päätöksille.
Omaishoitajuus ei kosketa vain ikääntyvää väestöämme vaan pitää sisällään monien erityisryhmien tarvitsijoita. Omaishoitajat ovat palkkionsa ansainneet, he tekevät suuria säästöjä suurella sydämellä yhteiskunnan pohjattomaan kirstuun. Valtiovallan kehotus kansalaisille ottaa suurempaa vastuuta omaisistaan ja läheisistään ei oikein kanna, jos omaishoitajien korvauksia tekemästä työstään lähdetään alentamaan. Omaishoidon tuen myöntämistä säädellään sillä, että se on määrärahasidonnainen, mikä ei todellakaan palvele tarkoitusperiä ja arvostusta heidän kohdallaan.
Tiesitkö, että työssäkäyvän omaisen on mahdollista hyvinvointialueellamme toimia omaisensa, läheisensä perhehoitajana.
Terveyden- ja sosiaalipalveluiden saatavuus on toteutettava lähipalveluina. Digipalvelut kehittyvät, mutta ne eivät voi olla päällimmäinen vaihtoehto saada yhteyttä tai palvelua. Tiskiltä lähikontaktilla saatava palvelu on ja tulee olemaan monen avuntarvitsijan käyttämä palvelu, syystä jos toisesta.
Omalääkäri- ja hoitajatiimi antavat jatkumon hoidontarpeen arvioinnissa ja hoitoon pääsyssä.
Nuorten mielenterveyspalveluihin ja muihin ennaltaehkäiseviin palveluihin on vastattava ja saatava organisoidumpi hoitopolku, mikä takaa avunsaannin nopeutumisen. Valtaosa nuorista voi hyvin, mutta he ketkä voivat huonosti ja ovat mahdollisia pudokkaita, voivat todella huonosti. Palveluiden toteutumattomuudella oikea-aikaisesti on nuoren elämälle riski altistua tulevaisuuden toivon menettämiselle.
Lapsiperheiden palveluissa neuvolatoiminta on löydyttävä lähipalveluna.
Suun ja terveyden huollon aikavaraukset olisi saatava sujuvammiksi sekä henkilöstön olisi pystyttävä vaikuttamaan oman työnsä tekemiseen ja sujuvuuteen. Nämä palvelut on hyvä löytyä lähipalvelutuotantomallilla.
Liikkuvat ja liikuteltavat palvelut on arkipäivää ja palvelun hinnoittelu näkyy asiakkaille käyntikertojen minuutti aikatauluna. Se kuinka kokonaisvaltaisena nämä palvelut vastaavat yksinäisen, huonomuistisen, turvattoman asiakaan elämän laatuun ja inhimilliseen kohtaamiseen onkin eri juttu.
Henkilöstön kuuleminen ja vaikuttaminen työhönsä ja olosuhteisiin on ratkaiseva tekijä palveluiden saamisessa. Näilläkin vaikutetaan asiakkaiden luottamiseen avun saamiseksi perusterveyden- ja sosiaalihuollon kohdalla.
Hyvinvointialueet on luotu ja nyt ne on saatava toimimaan nimensä mukaisesti tuottamaan hyvinvointipalveluita alueensa asukkaille lähipalveluina ja tasavertaisesti.