Heikki Hankila

Keski-Uudenmaan alueella toimitaan palvelujen tuotannossa monin osin liian vanhakantaisesti ja joustamattomasti. Esim. n. kuukausi sitten Ylen uutisissa esiteltiin alueiden välisiä eroja hammashoidon hoitojonoissa. Pisimmät jonot oli liki kaksi vuotta ja lyhimmät kaksi viikkoa. Lyhimmät jonot oli Lahden alueella ja kyseisen alueen vastaava hammaslääkäri selitti, että heillä pyritään hoitamaan mahdollisimman monta asiaa kertakäynnillä ja ehdottomasti välttämään sitä, että hoidettaisiin vain yksi asia kerrallaan ja varattaisiin aina uusi aika asiakkaalle, koska siitä tulee tehottomuutta.

Eli he toimivat samalla mallilla kuin Megaklinikka Helsingissä on toiminut jo kymmeniä vuosia eli asiakas istuu tuoliin ja asiantuntijat vain vaihtuu tuolin vieressä vuorollaan.

Suurin osa Suomen alueista ja valitettavasti myös Keski-Uusimaa toimii täysin toisin eli äärimmäisen vanhakantaisesti eli ensin varataan vain tarkistusaika, sitten yksi asia kerrallaan suuhygienisti ja lääkäriajat erikseet jokaisen hampaan paikkaukseen mitä tarvitaan. Eli maksimoidaan vain tehottomuus ja kustannukset, vaikka toimivia esimerkkejä toisenlaisesta palvelujen organisoinnista hyvillä tuloksilla löytyy.

Kaikilla Suomen hyvinvointialueilla tuli sama virhe niitä perustettaessa eli alueellinen kattava edustavuus asetettiin toiminnallisuuden ja taloudellisuuden edelle. Valtuustot tulivat kautta linjan liian isoiksi, samoin aluehallitukset ja muut toimielimet. Aluevaltuuston kokoa voidaan pienentää kolmanneksen ja aluehallitukseksi riittää seitsemän jäsenen hallitus aluevaltuuston puheenjohtajiston läsnäolo-oikeudella. Niiden lisäksi ei tarvita kuin suhteellisten vaalien vaalilautakunta aluevaltuustoon ja tarkastuslautakunta. Kaikki muut toimielimet voi lakkauttaa. Hallinto-organisaation tulee olla kevyt ja sutjakka, ei yliedustava alueellisen kattavuuden takia. Jos eduskunnan päätösvaltaan kuuluvat asiat saadaan päätettyä 200 edustajan voimin niin hyvinvointialueet eivät tarvitse 35-50 % eduskunnan koosta olevia aluevaltuustoja demokratian toteuttamiseen paljon pienemmän vastuun takia.

Hyvinvointialueita edeltävissä sairaanhoitopiireissä ei maksettu penniäkään valtuustoryhmien ryhmärahoja. Ne tulivat kuvaan mukaan puoluetoimistojen hiljaisella sopimuksella ja ovat GREGO tarkoittamaa rakenteellista korruptiota pahimmillaan. Niillä on kustannettu erilaisia puolueiden ilmoituslehtiä (käytännössä vaalien välillä tapahtuvaa puolueiden yleisvaalimainontaa) ja pönkitetty puolueiden piiritoimistojen taloutta välillisesti. Kaikki ryhmärahat joutavat romukoppaan kokonaan. Niitä ei tarvita yhtään sen enempää kuin tarvittiin aiemman sairaanhoitopiiri-järjestelmän aikana.