Olen 25-vuotias sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelija Pirkkalasta. Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin Kiikoisissa, joka on nykyään osa Sastamalan kaupunkia. Olen joutunut näkemään, kuinka keskittäminen vie palvelut aina vain kauemmas ihmisistä. Minulle on tärkeää, että mielettömän keskittämisen kierre katkaistaan.
Vanhusten vaikeus päästä ympärivuorokautiseen hoivaan, vähenevät neuvolapalvelut ja lasten hammastarkastuksista tinkiminen ovat kaikki asioita, joihin haluan parannusta. Hyvinvointialueen tulee edistää hyvinvointia, ja ennaltaehkäisevä työ on kaiken tärkein osa sitä. Onko aina pakko odottaa viime tippaan?
Haluan, että Pirkanmaalla jokainen voi luottaa saavansa apua, ja läheltä. Hyvinvointivaltio on kovalla työllä rakennettu, ja samalla lailla se pystyssäkin pidetään.
Jokaisella on oikeus lähipalveluihin, riippumatta asuinkunnasta. Aion taistella palveluverkoston heikennyksiä vastaan, sillä jo nyt joutuvat monet matkustamaan aivan liian paljon saadakseen hoitoa. Eri toimipisteillä tarjottavia palveluita voitaisiin painottaa niin, että ne vastaavat parhaimmalla mahdollisella tavalla todellista tarvetta.
Palvelujen tuottaminen tehokkaasti on kaikkien etu, koska kun rahaa on rajallisesti, pitää kustannukset miettiä tarkoin että sitä riittää kaikkeen. On kuitenkin niin, että lyhytkatseinen säästäminen muodostuu tulevaisuudessa ongelmaksi, sillä kertaalleen romutettu palveluverkosto on kallista rakentaa uudelleen. Siksi haluankin osaltani edistää kestävien ratkaisujen löytämistä todellisten säästöjen aikaansaamiseksi myös pitkällä aikajänteellä.
Raskas työ, pitkät päivät ja palkassa toivomisen varaa. Hyvinvointialue on suuri työnantaja, jonka tulee voida pitää hyvää huolta työntekijöistään. Laadukkaan hoidon ylläpitäminen ei ole pikataipale, se on pitkä ja kuluttava matka, jossa ennakoiva työhyvinvoinnin edistäminen on avainasemassa. Loppuunpalanut lääkäri tai sairaslomalle joutunut sairaanhoitaja eivät hoida ketään. Siksi haluan tehdä Pirkanmaan hyvinvointialueesta työnantajan, joka tukee läpi koko työuran, ja jolle on ilo työskennellä.
Yhteistyö sekä yksityisen että kolmannen sektorin kanssa on edullista kaikille osapuolille. Hyvinvointialueen täytyy kyetä tekemään joustavia hankintapäätöksiä, jotta tarpeellista hoitoa saadaan nopeasti ja kustannustehokkaasti. Se ei tarkoita, että kaikki palvelut tulisi ostaa. Uskon, että pahimpia piikkejä palvelutarpeessa voidaan tasata tehokkaimmin hyödyntämällä muita palveluntuottajia.
Yhteistyö myös sellaisten toimijoiden kanssa, kuten vapaapalokunnat, on myös tärkeää. Heidän toimintansa on jo itsessään arvokasta, mutta erityisesti haluan nostaa esille nuorisotyön. Hyvinvointialueen ei tule vain hoitaa sairaita, sen tulee huolehtia aivan jokaisesta!