Anna-Kaisa Lepistö
Olen perheenäiti. Meillä on 11 lasta, joista neljä, kohta kolme on vielä alaikäistä. Olen myös mummu seitsemälle lapsen lapsellemme.
Opiskelen tällä hetkellä hierojaksi Osao:lla. Olen opintovapaalla työstäni kaupan alalla.
Toimin nyt Oulussa kaupunginvaltuutettuna, tarkastusltk:n jäsenenä ja sivistysltk:n varajäsenenä, Osao:n yhtymähallituksen ja Pohjois-pohjanmaan maakuntavaltuuston jäsenenä. Pohteella olen varavaltuutettu ja toimin Oulun alueellisen neuvottelukunnan pj:na.
Asumme Oulunsalossa. Täällä on luonto lähellä ja hyvä elää. Liikun mielelläni luonnossa jalkaisin, suksin ja pyörällä, rakastan uimista niin luonnonvesissä kuin uimahallissa. Tunturit, suot ja vesien ääret ovat sielunmaisemaani. Nautin musiikista laulaen, soittaen ja kuunnellen. Lukeminen ja käsityöt ovat myös mieluisia minulle.
Koen, että elämä on kuin tutkimusmatka ihmisyyteen ja elämään. Saamme jakaa matkan yhdessä läheisten ja ystävien kanssa, kiitollisina toisistamme.
Tällä hetkellä maailma kaipaa paljon lisää hyväntahtoisuutta. <3
Vaaliteemat
Kohdataan toisemme ja itsemme hyväntahtoisuudella.
Elämän yksi keskeisiä asioita saisi olla se, että pyrimme kohtaamaan toiset ihmiset ja myös itsemme hyväntahtoisuudella kaikissa tilanteissa. Halulla ymmärtää silloinkin, kun on sattunut jotakin hankalan tuntuista eikä sanoja ole helppo löytää. Silloinkin, kun mielipiteemme ovat erilaiset.
Sanojen, tekojen, ajatusten ja tunteiden takana on ihminen - omien elämänvaiheidensa kautta siihen hetkeen tullut, omien kokemustensa muovaamana.
Yhteisten asioiden hoitamisessakin meidän kannattaa pyrkiä siihen, että tuomme omat näkemyksemme esille ja kuuntelemme toisten näkemykset niitä arvostaen ja haluten ymmärtää. Sen jälkeen meillä on mahdollisuus hakea ratkaisua, joka ottaa huomioon mahdollisimman laajasti erilaiset ajatukset ja tulokulmat, ja myös arvioimaan päätöstemme vaikutuksia.
Kodeissa on hyvinvointimme ydin.
Koti on yhteiskuntamme perusyksikkö. Koteja on hyvinkin erilaisia. Jokaisella on oma paikkansa tässä maailmassa.
Kunpa kodeissamme olisi yhä tilaa lapsille ja nuorille. Ja yhteiskunnassamme ja asenteissamme näkemys siitä, että meillä on tulevaisuus, ja vanhemmuus on arvostettavaa, ja sille halutaan antaa tuki, jotta kasvatustyötä kodeissa jaksettaisiin tehdä.
Että kotona olisi lapselle syli, johon on turvallista istahtaa, kädet, jotka kiertyvät lempeästi ympärille,
korvat, jotka pysähtyvät kuuntelemaan,
suu, joka kertoo, että olet tärkeä, sinä riität.
Että perheissä ehditään olla yhdessä, luoda pohjaa luottamukselle ja hyvälle vuorovaikutukselle.
Apua perheille tulee olla tarjolla vanhempien jaksamisen tueksi silloin, kun he sitä tarvitsevat arjen sujumiseen. Ei vasta sitten, kun tilanteet ovat jo kriisiytyneet.
Monessa kodissa eletään yksin, joko omasta halusta tai ilman omaa halua. Kunpa meillä jokaisella olisi kuitenkin tarvittaessa joku, joka kyykistyy vierelle ja kysyy, mitä sinulle kuuluu, ja kuuntelee.
Tuki ja apu on saatava silloin, kun sitä tarvitsee.
Palveluiden tulee olla saavutettavissa ja mahdollisimman oikea-aikaiset. Tarpeen vaatiessa peruspalvelut tulee olla oikeasti tavoitettavissa. Että lääkäriin ei jättäisi sen takia hakeutumatta, että se on niin kaukana, hammastarkastuksessa voisi käydä ilman, että siihen menee koko päivä, väkivallasta, yksinäisyydestä tai uupumuksesta ei kukaan jätä kertomatta siksi, ettei tule huomatuksi tai kuulluksi.
Pohjois-Pohjanmaalla huomionarvoista on se, että hyvinvointialueemme on todella laajalle levittäytyvä, hyvinkin erilaisia alueita sisällään pitävä kokonaisuus. Tämä on huomioitava palveluverkossa ja palvelutarjonnassa.
Fyysisen ja psyykkisen terveyden edistäminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen tulee olla etusijalle. Sairaudenhoito sitten tarvittaessa. Erityisiä kipukohtia ovat mielenterveyden palvelut ja ikäihmisten palvelut. Varhaisessa vaiheessa annetun tuen merkitys on huomattavan suuri ja kalliimmilta kustannuksilta säästö todellinen. Tärkeä on lisätä kuntouttavaa otetta toimintoihin nykyistä enemmän. Vanhusten yksinäisyyden estämiseksi on luotava mahdollisuuksia yhteisölliselle asumiselle ja turvattava riittävä kotihoito. Omaishoitajien jaksamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Kuntien ja hyvinvointialueen välinen työnjako tulee olla saumaton ja työtä ihmisten terveyden edistämiseksi on tehtävä yhdessä, uusiakin toimintamalleja hakien.
Tällä hetkellä moni odottaa palveluihin pääsyä liian pitkään. Jonossa ollessaan uupuu, ei ole työkykyinen, liikkuminen estyy, yöunet menevät. Kaikki eivät edes hae apua tarpeesta huolimatta. Ellemme saa käännettyä kelkkaa niin, että huomio kiinnittyy aidosti ihmisen perustarpeisiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin, eivät mitkään yhteiskunnan järjestämät palvelut tule riittämään.
Palveluiden tuottamisessa henkilöstö ja sen hyvinvointi ovat avainasemassa. Riittävästä resursoinnista, työhyvinvoinnista ja hyvästä johtamisesta on huolehdittava.
