Olen toiminut kohta viisi vaalikautta Iin kunnanvaltuutettuna ollen mm. Iin kunnanvaltuuston puheenjohtajana, varapuheenjohtajana kuin lautakunnan puheenjohtajana.
Olen ollut merkittävissä Oulunkaaren (Ii, Simo, Pudasjärvi, Utajärvi ja Vaala) sote-kuntayhtymän luottamuspaikoissa lähes vuosikymmenen ajan. Toimin niin palvelutuotantolautakunnan kuin yhtymävaltuuston ja yhtymähallituksen puheenjohtajana. Yhtymähallituksen puheenjohtajana olin 1,5 vuoden ajan osa-aikainen puheenjohtaja. Tuolloin sain selkeän käsityksen miten sotejärjestelmä kaikkiaan toimii. Siis, mitkä ovat soten hyvät kuin myös heikot puolet.
Ajatukseni päättäjänä toimimisesta aluevaaleissa on sangen yksinkertainen. Kaiken toimintani päättäjänä tulee tähdätä kuntalaisten tai kaupunkilaisten parhaaksi. Palvelujen (niin sote kuin pelastustoimi) tulee olla saatavat ja niitä ei voi hakea satojen kilometrien päästä. Nykyinen Pohteen aluevaltuusto tai aluehallitus eivät aina ole toimineet tämän suuntaisesti. Toki hyvinvointialueiden valtion rahoituksen leikkaukset ovat olleet merkittävät.
Uskallan tuoda mielipiteeni julki.
On erikoista, että nk. rikkaan valtion väestöstä osan pitää juosta ympäri hyvinvointialuetta saadakseen sote-palveluja. Esimerkiksi ikäihmisten juoksuttaminen jopa sadan kilometrin päähän on kohtuutonta. Tavoitteena pitää olla, että palvelua tarvitsevan ihmisen ongelmiin haetaan ratkaisua tarvittaessa eri toimijoiden yhteistyöllä. Nyt tällainen tietojen yhdistäminen ei ole mahdollista. Tarvitsemme myös tiedonkulun parantamista eri viranomaisten kesken. Esimerkiksi moni sosiaaliturvaan ja -palveluihin oikeutettu ei nykyään aina osaa tai kykene niitä hakemaan.
Uudistusten jatkaminen on välttämätöntä, jotta palvelut pystytään jatkossa tuottamaan toimivasti joka puolella maata nykyistä vaikuttavammin. Hyvinvointialueiden toiminnassa vaikuttavuuden arviointi, eli asiakkaalle tulevat hyvinvointihyödyt, tulee asettaa suurempaan rooliin. Nyt ohjaus perustuu korostetusti vain euromääräiseen ja suoritteiden tarkasteluun, eikä riittävästi siihen, mitä euroilla saadaan aikaan.
Perhekeskus -toimintamallia on vahvistettava kaikkialla Suomessa, myös verkkopalveluna. Perheiden tilanteet on kohdattava palveluissa kokonaisuutena, ei vain yhden perheenjäsenen kautta. Lapsiperheiden taloudellista asemaa tulee kohentaa. Työelämään tulee saada lisää joustoa, jatkuvuutta ja turvaa siten, että työ ja perhe-elämä voidaan sovittaa paremmin yhteen. On parannettava perheiden, lasten ja nuorten varhaista tukea ja apua peruspalveluissa ja viranomaisyhteistyössä. Lapsiperheiden kotipalvelu on nostettava takaisin perheiden tueksi, kun vaikeudet iskevät. Emme muista, että eläkeläinen on aktiivinen osa yhteiskuntaamme. Merkittävä osa eläkeläisistä on aktiivisia toimijoita yhteiskunnassa, työssä käyviä, järjestöissä vaikuttavia, omaishoitajina toimivia sekä lastenlastensa aktiivia tukijoita.