Olen yleislääketieteen erikoislääkäri Limingasta. Olen työskennellyt perusterveydenhuollon lääkärinä yli 40 vuotta ja terveydenhuollon hallinnossa 26 vuotta. Olen ollut Limingan ja Tyrnävän johtava lääkäri, Oulun kaupungin palvelupäällikkö ja terveysjohtaja ja teen edelleenkin lääkärintöitä päivystämällä ja kotihoidon lääkärinä.
Tunnen tarkoin terveydenhuollon toiminnan, sen arjen, toiminnan monipuolisuuden ja sen haasteet.
Työ etulinjassa takaa sen, että tiedän mitä SOTEssa todella tapahtuu.
Olen ollut vuodesta 2022 mukana Pohteen aluevaltuustossa sekä aluehallituksessa. Olemme joutuneet valtion niukan rahoituksen vuoksi tekemään kipeitä säästöpäätöksiä, jotka ovat mielestäni kohdistuneet liian voimakkaasti perustason palveluihin niin terveydenhuollossa kuin sosiaalihuollossa. Mielestäni palveluiden keskittäminen ei tuo todellisia säästöjä. Myös ikäihmisten palveluihin on kohdistunut säästöjä, joiden vuoksi ikäihmiset eivät ole saaneet heille välttämättömiä palveluita.
Minulla on pitkäaikainen kokemus myös kunnallisesta päätöksenteosta: olen ollut viisi kautta kunnanvaltuustossa , neljä kautta kunnanhallituksessa sekä olen nyt kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Olen ollut mukana myös sairaanhoitopiirin päätöksenteossa.
Koska olen sote-asioiden asiantuntija, haluaisin jatkossakin tarjota vahvan osaamiseni päätöksentekoon.
Perusterveydenhuolto on terveydenhuollon kivijalka ja säästöt ovat kohdistuneet nyt liikaa perustasoon. Hoitoon pääsyn tulee olla sujuvaa ja oikea-aikaista ja hoidonjatkuvuudesta pitää huolehtia. Usein tarvittavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tulee saada lähipalveluna, keskittäminen ei tuo säästöjä.
Vahva perusterveydenhuolto tarvitsee tuekseen toimivan erikoissairaanhoidon ja hoitoketjujen tulee olla sujuvia ja yhtenäisiä. Useita potilasryhmiä voidaan hoitaa myös perusterveydenhuollossa erikoissairaanhoitoa konsultoiden ja vahva perustaso vähentää erikoispalveluiden kysyntää.
Nykyään korostetaan sitä, että ikäihmiset haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään, mikä onkin totta, kun toimintakyky on riittävän hyvä. Mutta siinä vaiheessa kun ikäihminen ei enää pärjää kotona, on jokaiselle tarjottava oikeus ympärivuorokautiseen hoivaan ja turvalliseen elämään. Palvelukotipaikkojn vähentäminen on ollut liian voimakasta ja siitä ei synny todellisia säästöjä.
Kotona asumista tulee tukea tarvittavilla kotihoidon ja muilla tukipalveluilla, mutta myös välimuotoisia asumispalveluita tulee olla tarjolla lähellä kotikuntaa. Ikäihmisten kuljettaminen kauas kotiseudulta hoitoon pitää loppua.