Olen 40-vuotias, perheetön, ”tullista tullut” oululainen. Työskentelen Oulun ev.-lut. hiippakunnan tuomiokapitulissa Oulun torin laidalla piispa Jukka Keskitalon teologisena erityisavustajana. Olen koulutukseltani teologian maisteri Helsingin yliopistosta ja saanut myös pappisvihkimyksen vuonna 2015.
Lähdin mukaan ehdolle kunta- ja aluevaaleihin, koska koen demokratian tarvitsevan uusia vastuunkantajia ja koska haluan tarjota omaa osaamistani yhteisten asioiden hyväksi. En ole aiemmin ollut mukana puoluepolitiikassa enkä ole mieltänyt itseäni selvästi minkään tietyn puolueen kannattajaksi. Nyt tuntui luontevalta lähteä Keskustan ehdokkaaksi.
Koen että Keskusta edustaa minulle parhaimmin maltillista, keskitien politiikkaa, joka pitää huolen niin ihmisistä, luonnosta, yrityksistä kuin kustannuksista. Keskustassa minua inspiroi myös sivistyksen ja ihmisyyden elämänmittaisen kasvun eetos.
Kärjistyvä ja kuplautuva yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri huolettaa minua. Katson, että politiikan eri tasot kaipaavat sovittelevaa, diplomaattistakin otetta. Minulla uskoakseni on sellaista. Minua ihmetyttää, että meidän on entistä vaikeampaa keskustella toistemme kanssa, yrittää ymmärtää toisiamme ja kyetä kompromisseihin. Mikä on tämä ilmiö, joka näkyy kulttuurissa ja yhteiskunnassa laajemminkin?
Olen arvomaailmaltani melko liberaali, erityisesti yksilön vapauksien suhteen, mutta samalla arvostan suomalaisia ja kristillisiä perinteitä. En kuulu mihinkään kirkolliseen herätysliikkeeseen. Omaan identiteettiini on vaikuttanut muun muassa asuminen eri puolilla Suomea ja ulkomailla Saksassa ja Itävallassa, nuoruuden musiikkiharrastus, papintyö, monenkirjavat opinnot ja utelias mielenlaatu. Ajattelen, että vahvan identiteetin kanssa on sujuvaa kohdata toisella tapaa maailmaa hahmottavia ja erilaisista kulttuureista tulevia.
Lupaan toimia rakentavasti ja kunnioittavasti valtuustokollegoita kohtaan. Perehdyn käsiteltäviin asioihin huolellisesti. Rakennan yhteistyötä yli puoluerajojen sekä muiden toimijoiden kanssa. Arvostan Pohteen työntekijöiden ja viranhaltijoiden työskentelyä ihmisten hyvinvoinnin parhaaksi. Haluan luoda yhteen hiileen puhaltamisen henkeä.
Kouluterveyskyselyt ja monet muut indikaattorit osoittavat, että meillä on Suomessa käsillä mielenterveyden kriisi, joka koskee kaikkein eniten lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia. Tähän hyvin huolestuttavaan kehitykseen täytyy löytää keinoja puuttua. Kyse on laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, jossa on monia tekijöitä. Näistä tekijöistä on tärkeää käydä laajemminkin yhteiskunnallista keskustelua. Mutta juuri nyt on tarjottava apua mielenterveyden haasteiden kanssa taisteleville sujuvilla ja saavutettavilla mielenterveyspalveluilla.
Sanotaan, että yhteiskunnan kehittyneisyyttä voidaan mitata sillä, miten hyvin heikossa asemassa olevista pidetään huolta. Minusta siinä on vissi perä. Hoivan täytyy olla inhimillistä, toteutuu se sitten ympärivuorokautisena hoivana palvelukodissa tai omassa kodissa tukipalvelujen avulla. Terveyspalvelujen täytyy olla tavallisten kansalaisten saavutettavissa asuinpaikasta riippumatta ja kohtuullisessa ajassa, niin että kaikkien suomalaisten yhdenvertaisuus voi toteutua.