Olen tehnyt elämäntyöni perheenäitinä ja opettajana. Koulutukseltani olen sekä matematiikan aineenopettaja että luokanopettaja, ja viimeiset työvuoteni Oulun Normaalikoulussa sain toimia myös luokanopettajien ohjaajana.
Keskustaan liityin jo teini-iässä, koska arvostan sen demokraattisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa. Keskustalaiset haluavat pitää koko maan asuttuna ja tuoda päätöksenteon ja palvelut mahdollisimman lähelle niitä tarvitsevaa ihmistä. Olen ollut mm. Asikkalan keskustanuorten puheenjohtaja, Oulunsalon keskustanaisten aktiivinen toimija ja kunnallispolitiikassa mukana vuosina 1984–2000, toimien mm. kunnanvaltuustossa, sosiaalilautakunnassa ja kunnanhallituksessa. Halusin tehdä työni huolella, rakentaa yhteistyötä ja kunnioittaa kaikkia osapuolia.
Viime vuodet olen seurannut politiikkaa sivusta, mutta nyt haluan jälleen toimia alueemme parhaaksi. Olen tottunut tarttumaan toimeen ja viemään asioita eteenpäin – yhteistyössä ja rakentavalla otteella. Haluan olla juuri sinun äänitorvenasi. Yhteistyöllä se onnistuu.
Lapsissa on tulevaisuus. Lapsiperheet ovat lujilla päivähoitorumban, toimeentulohuolien, uraputkien ja monesti myös ikääntyvistä vanhemmista huolehtimisen kanssa. He tarvitsevat konkreettista apua. Näitä voisivat olla kotiapu, lähineuvolat, vertaiskerhot ja -olohuoneet jne. Myös jokainen meistä voi omalla puheellaan ja käytöksellään keventää lapsiperheiden kuormaa ja tuoda enemmän esiin lasten ja lapsiperhearjen myönteisiä puolia. Tavoitteena on, että lapsista kasvaisi itsestään ja muista vastuuta ottavia hyvinvoivia kansalaisia.
Nyt, kun hyvinvointialueella on saatu rakenteet kuntoon, on hyvä ryhtyä kehittämään lähipalveluita vauvasta vaariin tasaväkisesti kaikille. Harvaan asutuille alueille olisi mahdollista järjestää ”konttiterveyskeskuksen” tyylistä palveluita, joissa hyödynnettäisiin tekoälyn ja etälääkäripalvelujen tuomia mahdollisuuksia viisaasti. Jokaisen halua ja intoa ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnista tuetaan lapsesta alkaen niin, sttä liikunnasta ja terveestä elämäntavasta tulisi jokaisen tavoite.
Tähän asiaan on kaikki kivet ja kannot käännettävä, että kenenkään ei tarvitsisi elämänsä loppuvaiheessa lähteä kauas kodistaan ja rakkaistaan. Pitkät kuljetukset ja koti-ikävä eivät auta paranemiseen. Viime aikoina olen kuullut muutaman erittäin tyytyväisen kokemuksen ikäihmisen, jo parantumattomasti sairaan ”kotisairaalasta”. Samanlaisia joustavia, arkipäivän luovuutta osoittaneille ratkaisuja on tullut itselleni vastaan ihan perusterveydenhuollossa.