Anna Partanen
Olen ollut kunnallisessa päätöksenteossa nyt viisi valtuustokautta. Luottamushenkilönä olen rohkea ottamaan asioita esille, esitän ratkaisuja ja vaihtoehtoja sekä pystyn näkemään asioita laajemmasta näkökulmasta. Erityisiä taustavahvuuksia ovat maaseutualueella asuvan lapsiperheen näkemykset sekä työni psykoterapeuttina ja yrittäjänä.
Olen toiminut erilaisissa hyvinvointialuetta edeltävissä päätöksenteloelimissä, kuten sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajana, aluepelastuslautakunnassa sekä terveyskuntayhtymien hallituksissa. Nyt olen aluevaltuuston, aluehallituksen sekä yleisten palvelujen lautakunnan varajäsenenä. Lisäksi vaikutan Keskustan mielenterveystyöryhmässä sekä Suomen monikkoyhdistyksen vaikuttajatyöryhmässä.
Vaaliteemat
Päätökset ja palvelut ihminen eikä organisaatio edellä
Keskittävät pikasäästötoimet ovat suuri riski sille, että sekä potilaiden/asiakkaiden että työntekijöiden arjen sujuvuus kärsii. Jos peruspalvelut karkaavat kauas tai ovat muutoin vaikeasti saavutettavia, eivät ihmiset hakeudu hoitoon ajoissa. Suunnitelmat olisi tehtävä huomioiden, miten uudistus vaikuttaa palvelujen käyttäjään ja työntekijään eli saako palvelua oikeaan aikaan ja riittävästi tai pysyykö työmatka kohtuullisena ja työnkuva mielekkäänä. Hoidotta tai palvelutta jääminen on usein lopulta hyvin kallista. Yhdenkin syrjäytyeen ihmisen kustannuksilla voitaisi järjestää valtava määrä hoitoa ja kuntoutusta inhimillisistä vaikutuksista puhumattakaan. Kun ihminen hakee apua, tulee hänet ohjata suoraan oikeaan paikkaan eikä vain ilmoittaa, ettei kyseisestä paikasta palvelua saa. Keskitetyssä puhelinpalvelussa tulee olla myös esimerkiksi sosiaaliohjaajia, jotka jatkavat ihmisen tilanteen selvittämistä, mikäli asia ei edellytä varsinaista terveydenhoidollista käyntiä tai sitä joutuu odottamaan. Päätöksenteossa on huomioitava myös työntekijöiden hyvinvointi siten, ettei tarpeettomia työpistesiirtoja keskitettyihin yksiköihin tehdä. Moniammatilliset, paikalliset ja omatyöntekijyyteen nojaavat peruspalveluiden toimintayksiköt vastaavat parhaiten hyvinvointialueuudistuksen periaatteita. ohjoi
Mielenterveyspalvelut kuntoon
Mielenterveyspalveluiden organisointi on saatava käännettyä peruspalvelupainotteiseksi, paikalliseksi palveluksi. Kaikilla sote-asemilla tulee olla tarjolla myös kasvokkaista hoitajavastaanottoa. Mielenterveyspalveluissa etäyhteyksin toiminta on hyvä lisä, sillä sen avulla voidaan esimerkiksi siirtää käynti nopeasti etäkäynniksi, mikäli ihminen ei saavukaan syystä tai toisesta paikalle. Nuorille on oltava tarjolla mielenterveyspalvelua saavutettavasti eli joukkoliikenneyhteysien ulkopuolella myös kouluilla tai niiden välittömässä läheisyydessä. Nuoret hyötyvät myös ajanvarauksettomasta sekä etäyhteydenottomahdollisuuksista. Peruspalvelujen yhteydessä on tarjottava nopeasti lyhytterapeuttisia ja psykososiaalisia hoitomuotoja jopa ilman diagnoosia mutta mikäli ihmisen oireilu on pitkäkestoisempaa ja/tai vakavampaa, on tarvittaviin tutkimuksiin, hoitoihin ja kuntoutukseen päästävä nopeasti. Etusija on oltava tukevalla hoitosuhteella pitkällisten ja toistuvien tutkimuskäyntien sijasta. Erikoissairaanhoidon on varmistettava, että kaikki psykoterapiatyöskentelyyn motivoituneet potilaat pääsevät palvelun piiriin joko Kelan tukemana/kustantamana, omana tuotantona tai ostopalveluilla. Työntekijöiden työnohjauksellinen ja työyhteisöllinen tuki on tärkeä järjestää joustavin keinoin niin, ettei kenenkään tarvitse kokea jäävänsä yksin, vaikka olisi ainoa juuri tuota työtä tekevä yksikössään.
Palvelusetelit ja maksusitoumukset käyttöön pienyrittäjät huomioiden
Sanktioidut ja raskaat kilpailutukset johtavat, siihen tarjoajiksi jäävät isot ja kalliit palveluntuottajat. Pienet yrittäjät voisivat tuottaa samaa palvelua edullisemmin, mikäli heidän osallistumismahdollisuudestaan pidetään huolta. On myös monia palveluja, joita hyvinvointialue ei yksinkertaisesti pysty tuottamaan itse, vaikka potilaiden tai asiakkaiden tarve olisi ilmeinen. Esimerkiksi naisten gynekologiset oireet mukaan lukien vaihdevuosioireet ovat erittäin alihoidettuja aiheuttaen paljon sairauspoissaoloja ja inhimillistä kärsimystä. Esimerkiksi näissä palveluissa tulisi ottaa käyttöön palveluseteli, mikäli hyvinvointialue ei pysty itse sitä tarvetta vastaavasti tuottamaan. Pienet palveluntuottajat pystyvät osaltaan vastaamaan paikallisiin palvelutarpeisiin ja tuomaan työllisyyttä hoito-, hoiva- ja kuntoutusalan työntekijöille ympäri hyvinvointialuetta.
