Olen 54-vuotias perhehoitaja. Kotikuntani Tuusniemen luottamustoimissa olen ollut mukana jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Perheeseeni kuuluvat puoliso Juha, kaksi lasta, ja yksi nuori sijaislapsi, vaihteleva määrä kotiimme lyhytaikaisesti sijoitettuja lapsia ja nuoria sekä
seitsemän lastenlasta ja yksi sijaislapsenlapsi. Kerran kuukaudessa viikonloppua meillä viettää kolme tukiperhe lapsukaista. Tärkeä osa perhettämme on myös suomenpystykorva Jekku.
Luottamustoimet ovat minulle tärkeä harrastus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen auttaa väilillä myös unohtamaan työni kiemurat.
Jokaisessa kunnassa on oltava sosiaali- ja terveydenhoidon toimipiste. Oman kuntakeskuksen terveyskeskukseen tulee päästä ei kiireellisissä asioissa kahden viikon sisällä ja kiireellisissä asioissa omaan tai johonkin muuhun hyvinvointialueen terveyskeskukseen saman päivän aikana. Elämää ja hyvää sellaista on myös kuntakeskusten ulkopuolella. Esim. Etelä-Tuusniemeltä ajetaan pisimmillään 40 km ennen kuin ollaan oman kirkonkylän terveyskeskuksessa. Matka kotoa palveluiden ääreen sujuu villiä routavaurioista vuoristorataa pitkin ja tietysti omalla autolla, koska joukkoliikennettä ei ole käytettävissä.
Perhehoito on inhimillisin, kodinomaisin ja kustannustehokkain hoitomuoto, kun elämän tilanne on sellainen, jotta omassa kodissa asuminen on mahdotonta.
Lastensuojelun perhehoito on yleisin ja tunnetuin perhehoidon muoto. Vielä yleisempi ja suositumpi siitä tulee, kun pitkäaikaista perhehoitoa ruvetaan arvostamaan myös palkkioissa. Kenenkään ei pitäisi joutua ottamaan vastuulleen vierasta lasta/nuorta perushoitopalkkiolla ja kustannustenkorvauksella, josta puhtaana käteen jää reilu 1100 €/kk. Tästä sinä maksat kaikki lapsen hoidosta aiheutuvat kustannukset. Vaatteet, puhelinlaskut, ruoat, sähköt, vedet, lämmityskustannukset, vakuutukset, osittain harrastukset ja myös esim. ne kuukausittain maksettavat paljon puhuttavat kuukausirahat. Nämä maksettavat rahat jos mitkä saavat ovat rakkaat vanhemmat aivan eriarvoiseen asemaan meidän perhehoitajien kanssa. Harvalla peruspalkoilla / työttömyysturvin elävillä perheillä on vara maksaa kaikkien kustannusten päälle omalle nuorelleen 66 €/kk, ihan vaan hummailuun. Tästä rahasta nuorta ei voi velvoittaa maksamaan edes omaa puhelinlaskuaan! Niin ja sitten näiden kaikkien kulujen jälkeen jäämä summa on sitä sinun ihka omaa palkkaa työstä jota teet 24 h / vrk. Siinä voi miettiä, että mitähän sillä hummailisi?? Kuulostaako sille, että perhehoidossa olisi vielä jotain korjattavaa? Hyvä, niin minustakin.
Omaishoitajat hoitavat kotona omia rakkaita läheisiään. Usein omien voimien äärirajoilla. Omaishoidon vapaat toteutuvat harvoilla omaishoitajilla. Minusta omaishoitajan vapaa on vapaata vasta sitten, kun hoidettava läheinen ei joudu itse maksamaan hoidosta jossa on noiden vapaiden aikana. Kun ikäihminen hoitaa iäkästä puolisoaan ja he molemmat saavat pientä eläkettä, niin nuo vapaamaksut ovat suuria kustannuksia. Vapaita ei pidetä vaikka ne olisivat hoitajalle ensiarvoisen tärkeitä.
Oma läheiseni on tehnyt hakemuksen avustajapalveluihin 12/2024. Tarve on sama kuin viime vuonnakin, mutta lääkärintodistusta on odoteltu. Sen hän sai toimitettua hakemuksen liitteeksi helmikuulla. Nyt odotellaan sitten päätöstä. Viime vuonna avustajapalvelut saatiin toimimaan jo kesäkuulla. Tämä jos mikä on säästöä hyvinvointialueelle!!! Toivottavasti meidän hyvinvointialueella ei ole ketään yksin elävää henkilöä, joka odottaa päätöstä heitteillä omassa kodissaan. Näiden palveluiden on toimittava ilman katkoksia, koska palvelun tarve ei muutu. Eikä kaikilla ole lähellä läheisiä, jotka pystyvät auttamaan.
Tässä muutamia epäkohtia joihin on saatava muutos.