Olen reilut 2 vuosikymmentä osallistunut monipuolisesti kunnallispolitiikkaan, sivistystoimeen, yhdistystoimintaan ja seurakunnan toimintaan. Tekoäly kuvasi nykyistä elämääni: Olet yhteisöaktiivi! Haluan pysyä vahvasti kiinni elämässä ja oppia uutta, siitä kertoo tuore HHJ tutkinto. Perhe, lapset, lastenlapset ja ystävät ovat tärkeitä elämässäni. Jokainen päivä on arvokas. Nautin suuresti, kun mökkirantani täyttyy iloisista äänistä ja pöytä hyvästä tarjoilusta. Pyrin elämään sanojeni mittaisesti, niin että puheet ja teot seuraavat toisiaan. Arvostan kuuntelevaa, keskustelevaa, yhteistyöhön pyrkivää, avointa päätöksentekoa. Työelämäni on pitkä ja monipuolinen. Olen yrittäjän poikana päässyt verstaspölyistä teollisuuden esimiestehtäviin, aikuisopettajaksi, yritystoiminnan kehittäjäksi, toimitusjohtajaksi ja kansainvälisiin projektijohtotehtäviin. Miellän itseni politiikan moniosaajaksi, hyväksi ihmistuntijaksi ja ymmärtäjäksi.
Huittisissa on sanonta ”suu säkkiä myören” eli älä syö enempää kuin tienaat!
Hyvinvointialue rakensi oikein ruokahaluisen organisaation, joka ahmii valtaosan rahasta ennen perustarkoitusta, eli meidän hoitoamme. Nyt verotusoikeus, valtio ja kunnat apuun. Kela ja me asiakkaat maksamme entistä enemmän kuihtuvista palveluistamme. Lisää syödään, kun hoitohenkilökunnalta katoaa 30–40 % työajasta byrokratiaan. Onnea, olemme onnellisia maailmanmestareita myös organisaation luonnissa ja tehokkuudessa!
Rahamurheet, yksinäisyys, sairaudet, huoli läheisistä ja yhä uudet uutiset sodista luovat epävarmuutta ja ahdistusta. Poliitikkojen tehtävä on muokata olosuhteita ja palvelutarjontaa niin, että ahdistus ja turvattomuus helpottavat ja apua tarpeisiin on saatavilla riittävän läheltä. Oikeudenmukaisuutta kuuluu vaatia ja digipalveluiden syrjäyttävä vaikutus on pysäytettävä säilyttämällä sen rinnalla perinteiset yhteydenottotavat.
On valmisteilla laki, jossa raha ja kriteerit päättävät ihmisen hoitoon pääsyn. Jos sinuun ei kannata enää sijoittaa, jäät ulkopuolelle. Meille uhkaa tulla luokkayhteiskunta, jossa on niitä, joiden hoitoon satsataan ja niitä, jotka jäävät kylmästi ulkopuolelle. Tällöin ollaan ihmisarvon ja elämisen oikeuden rajapinnassa. Päättäjän pitää tietää, miten hänen nuijimansa päätös jonkun toisen ainoaan elämään vaikuttaa, ja mihin se todellisuudessa johtaa.