Susanna Hautahalme-Kaksonen

Vaalilupauksia ei ole, mutta haluan Kankaanpään terveyskeskukseen mahdollisesti lisää puhelinnumeroita päivystykseen.
Jokaisessa numerossa omat hoitajat ja lääkärit.
Hoitoon samana päivänä.
Sitten pidän luonnollisista hoidoista kuten korvakynttilät, joita saa kaupoista ja ne teki muiden ohella tunnetuksi Etelä- ja Pohjois-Amerikan intiaanit. Niissä on mehiläisvahaa ja kynttilät tyhjäävät korvat vaikusta ja myös se puhdistaa poskiontelot. Yksityinen korvalääkäri suositteli sitä minulle myös kun minulla ja isäni sisaruksilla on lievää kuulovikaa eikä korvaan saa mennä vettä ja jo pienestä korvan tukkoisuudesta tulee päänsärkyä ja ei kuule kunnolla. Hyvä vaihtoehtohoito kaikille päänsärystä kärsiville ainakin kokeiltavaksi. Myöskin vihta koivusta, pihlajasta, siankärsämöstä ja yrtit saunassa. Myöskin liikunta on tärkeä.

Дополнительные номера телефонов отделения неотложной помощи медицинского центра Канкаанпяя.
Мне нравятся натуральные процедуры, такие как ушные свечи, травы и сауна, спорт.

Det finns inga vallöften men jag skulle vilja ha att Kankaanpää vårdcentral eventuellt hade fler telefonnummer.
Varje nummer ska ha sina egna sjuksköterskor och läkare.
För behandling samma dag.
Sen gillar jag naturliga behandlingar som öronljus. Doftar även björk, rönn, rölleka och örter i bastun.
Också gymnastik och sport är viktig.

I want more phonenumbers to Kankaanpää healtcare.
In every phone would be own nurses and doctors. So you can see someone at same day when you call to healtcare.
I like natural treatments also like ear candles. Also I like a bouquet of birch branches, rowan, herbs with sauna. Also sport is important at life.

Olen ylioppilas ja lähihoitaja (kuntoutumisen tukeminen 2006). Lapsena 5-9-vuotiaana harrastin rytmistä kilpavoimistelua. Sitten lajina oli sen jälkeen aitajuoksu ja pikajuoksu, joten opiskelin Vuokatin urheiluopistossa liikunnanohjausta. Olin sitten myöhemmin liikunnanopettajana Porissa, sosiaalialalla olin myös erityisnuorten hoitaja Kankaanpäässä, avustaja, kahvilanmyyjä terveyskeskuksessa, lastenhoitaja lastentarhassa ja ryhmiksessä ja paljon muuta. Tuttuja juttuja on vielä nykyäänkin kotona avustaminen ja pyörätuolit. Opiskelin myös fytoterapiaa ja yrteillä hoitamista. Pienen pätkän katselin myös miltä näyttää avoimessa yliopistossa liikuntalääketiede, liikuntafysiologia.
Lähellä sydäntä on myös tanssi ja musiikki. Myös pidän lämpimistä päivistä rannalla, kuten Yyterissä tai mökillä ja siellä on mukana surf-puku ja bodyboard-lauta. Ja uimahallissa tai kylpylässä vesijuoksu tai vesiliikunta, jonka ohjaamista opiskelin myöskin Vuokatissa joskus.
Erityisesti ihminen itse on vastuussa omasta terveydestä ja siihen voi vaikuttaa positiivisesti.
Ja lopuksi pitää kertoa, että joillekkin on tärkeää mistä suku on, vaikka sekään ei kerro ihmisestä paljoa. En tykkää enään sanasta Karjala, niin onko se sitten enemmän Inkeri vai mikä lie, lähellä Viipuria tai Pietaria. Ei ole olemassa käsitteenä mitään luovutettua Karjalaa, minä en ainakaan ole luovuttanut. Alue kuului itsenäiselle Suomelle noin 20- vuotta. Sillä käsitteenä koko alue oli suurinpiirtein Inkeri jo ennen Pietarin kaupungin rakentamista 1600- luvulla. Silloin suurinpiirtein ukin suku meni sinne inkeriläisen muuton aikana Itä-Suomesta eli Ruotsista. Nykyään suurinpiirtein venäläiset ja virolaiset tietää käsitteenä asian nimeltä Inkeri ja se toinen asia on Karjalan tasavalta, vaikka Karjalanpiirakoita paistetaan myös Äänisen lähellä. Siinä välissä on alue jossa inkeriläiset viljeli Pietarin suoalueiden mikroilmastossa ananasta. Olen 1/4 Hautahalme, 1/4 Lehtimäki, 1/4 Kaksonen ja 1/4 Pessi, eli isovanhemmat Kankaanpäästä Satakunnasta ja toiset Kaukola/Käkisalmi/Turku.
Mummon isä oli jääkärivääpeli, maanviljelijä Simo Pessi, mutta samaa sukua oli myös Ville Pessi ja maatalous- ja metsätieteiden tohtori Yrjö Pessi (1926-2021). Siksi myös metsien vesiensuojelu tuntuu olevan minulle tärkeä luonnostaan, eli luonnon ojat jotka ovat yhteydessä kaivoihin ja pohjaveteen.
Käyn uimahallissa uimassa ukrainalaisen miehen kanssa. Minulla on pankkitili Venäjällä ja Yandex-money- app 20€ rahat tyhjeni 0€ talouspakotteiden tultua palvelumaksuina. Osaan laulaa myös venäjäksi. Mummuni sisko meni naimisiin aikoinaan Ahvenanmaalle eli pikkuserkkuni puhuu ruotsia, kuten minäkin lapsesta asti. Saksaa opiskelin yläasteella ja sitä joskus puhuin vain matkalla Saksassa ja sitä oli hyvä osata joskus Pietarin matkalla tapaamani sveitsiläisen miehen kanssa, joka lähetti sähköposteja. Neljännen polven serkkuja asuu Amerikassa ja puhuin 5- vuotiaasta englantia. Isäni siskon lapsenlapsi asuu Espanjassa naimisissa ja sitä kieltä osaan Luis Miguelin, Manuel Carrascon, Ricky Martinin ja Enrique Iglesiaksen musiikin kautta vähän. Mummoni Turussa kerrostalossa puhui karjalankielen ja suomenkielen sekoitusta ja siitä enemmän ehkä inkerin murretta. Ja maahanmuuttajilta vaaditaan vaan pelkästään suomenkielen osaamista, niin se on kyllä hassu juttu. Ollaan suomalaisia, EU-kansalaisia niin lopuksi ihmettelen ja vieläkin ihmettelen, mutta ihmettely piristää ihmistä joskus.
Minun erityisenä rukousaiheenani on Inkerin kirkko ympäri Venäjää, kuten myös kirkot Venäjän ja Ukrainan rajan tuntumassa. Ja olen Gideon kannattajajäsen ja jaoin joskus myös ukrainankielisiä ja venäjänkielisiä Uusia Testamenttejä täällä paikallisesti. Ja tällä hetkellä kun Kaukola kuuluu Pietarin piiriin, niin kuuluu sinne Inkerin kirkossa myös laaja-alue kuten Kanneljärvi, Koivisto, Kaukola, Terijoki, Viipuri, Toksova, Puskin. Eli Länsi-Inkeri ja Karjala tai Volga on eri aluetta. Eli katseet heimosotien sijaan siihen mikä on ikäänkuin itsenäistä Inkeriä ja mikä on Karjalaa selkeästi. Ero on suuri, jos Pietarissa on monia kansallisuuksia niin Karjalan tasavallassa asutaan vielä hirsitaloissa ja pidetään Karjalaista emännänpukua. Eikä Suomi voi pilata sitä tai muuten kaikkien täytyisi esittää suomalaista ja pitää koko ajan päällä tuulipukua. Eikä saisi kadulla moikata ketään ihmistä eikä jutella ihmisille tai avata ovia ja olla kohtelias. Vaikka hyviäkin asioita on kuten yhtenäinen pukeutuminen. Haluan ihmisten ajattelevan kaikkia asioita monikulttuurisesta ja globaalisti maalaisjärjellä.
Mutta tyytyväisyys piristää myös. Istun alas tuoliin ja nautin rauhallisesta illasta, virkkaan uuden pipon jossa on kukka koristeena, käsityönopettaja mummoni opetti virkkaamaan kukkia, meillä oli usein viikon käsityöleiri yhdessä. Se on mukavaa ja rentouttavaa.