Pitkä työura arkkitehtina ja kaupunkisuunnittelijana sekä sen rinnalla monipuolinen elämänkokemus sekä järjestötyö antavat mielestäni erinomaisen pohjan luottamustehtävien hoidolle myös tulevina vuosina. Hyvä terveys ja utelias mielenlaatu luovat tarvittavan energian myös eteen tulevissa uusissakin tehtävissä.
Myös Varsinais-Suomen Hyvinvointialueen päätöksenteossa tarvitaan nyt näkemystä ja kokemusta, jotta selviämme kituvan talouden ja vaikeuksissa olevien palvelutoimintojen muodostamasta noidankehästä. Monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Toimimalla harkitsevasti, vaihtoehtoja etsien ja yhteistyötä tehden saamme kuitenkin aikaiseksi parhaat uudet ratkaisut.
Minulla on yhteensä 40 vuoden työkokemus sekä yksityiseltä että julkiselta puolelta. Olen myös kouluajasta alkaen osallistunut kymmenien erilaisten vapaaehtoisjärjestöjen toimintaan aina valtakunnan tasoa myöten. Painopisteenä ovat olleet vanhusten asuminen sekä lasten kasvuolosuhteiden ja -ympäristön parantaminen.
Tällä hetkellä olen mukana Paimion Palvelukeskussäätiön hallituksessa, ja toimin Paimion Vanhustenkotiyhdistyksen puheenjohtajana sekä Turussa Kiinteistöosakeyhtiö Heidekenin hallituksen puheenjohtajana. Olen Rotary ja Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistyksen jäsen. Olen myös mukana Paimion Pyhän Mikaelin kirkon rakennustoimikunnassa ja seurakunnan kiinteistötyöryhmässä sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirihallituksen työssä. Kiinnostava tehtävä on myös johtaa paikallista Sukselan jätevesiosuuskunnan hallitusta. Asun kotitilallani Hahkapyölissä, Paimiossa perheeni kanssa, johon kuuluvat vaimoni, kaksi aikuista lastani ja koiramme Bella.
Maamme hallitus on heikentänyt häpeällisesti heikoimpien iäkkäiden ihmisten mahdollisuuksia päästä ympärisvuorokautisen palveluasumisen piiriin. Valtion rahoitus palveluasunnoille on lähes kokonaan tyrehtynyt, ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueen rahoitusta on kiristetty niin, että uusia asuinkohteita ei oteta vuokrauksen piiriin, eikä edes kaikkiin olemassa oleviin asuntopaikkoihin voida sijoittaa jonossa olevia vanhuksia. Muunmuassa Paimiossa jouduttiin luopumaan pitkään valmistellusta yhteisöllisen asumisen rakennushankkeesta tämän takia. Samaan aikaan vanhusväestön määrä kasvaa erittäin nopeasti. Tilanne on sietämätön ja tarvitaan nopea suunnanmuutos.
Sekä yksityisissä että julkisissa terveyspalveluissa kehitystä on ohjannut suuruuden ekonomia eli usko isojen, keskitettyjen ja erikoistuneiden järjestelmien erinomaisuuteen. Hallinnolliset tehtävät ja organisaation tarpeiden ensisijaisuus ovat kuitenkin tehneet palveluista etäisiä ja kliinisiä. Hoidon jatkuvuus ja kestävät hoitosuhteet kärsivät. Omalääkärijärjestelmään siirtyminen toisi tähän merkittävän parannuksen. Terveydenhoidon suuryrityksiä suosivat vero- ja säädöskäytännöt tulisi korjata niin, että lääkäreille tulisi kannattavaksi harjoittaa omaa elinkeinotoimintaa ruohonjuuritasolla.
Varsinais-Suomessa on jatkuva pula koulupsykologipalveluista ja jonot vakavampien ongelmien hoitoon ovat kasvussa. Ongelmat eivät poistu puuttumatta juurisyihin eli lasten yksinäisyyteen ja sosiaalisten yhteisöjen muodostumiseen, mutta akuutisti on pystyttävä hoitamaan jo syntyneet ongelmat, jotta tilanteet eivät pääsisi pahenemaan.