Aluevaltuusto hyväksyi ikäihmisten palveluiden kehittämissuunnitelman 2024-2035. Keskustan aluevaltuustoryhmä painottaa inhimillisyyttä palvelujen toteutuksessa

Keskustan ryhmäpuheenvuoro aluevaltuusto 9.9.2024, aluevaltuutettu Silja Hiironniemi

Keskustan valtuustoryhmä on käynyt perusteellisen keskustelun ikäihmisten palvelusuunnitelmasta.

Esityslistatekstissä kerrotaan, että valtioneuvoston ja hyvinvointialueen 24.10.2023 pidetyssä neuvottelussa EP:lle on annettu muun muassa seuraava suositus: ”Alueen väestöennusteet ja aluerakenteen muutokset huomioiden alueen palveluverkkoa on kevennettävä vastaamaan palvelutarpeiden mukaista saatavuutta ja kustannusvaikuttavuutta. ”

Tästä kohdasta menee terveiset valtioneuvostolle, eli hallitukselle, STM:lle ja VM:lle. Kun tiedetään, että Etelä-Pohjanmaalla ikäihmisten määrä ja sen myötä heille suunnattavien palvelujen tarve on voimakkaassa kasvussa, miten voidaan suoraviivaisesti edellyttää, että palveluverkkoa k e v e n n e t ä ä n. Eikö palveluverkko pitäisi pikemminkin s o v i t t a a vastaamaan palvelutarpeita, myös niiden lisääntyessä? Ja samat terveiset myös omille hyvinvointialueen päätöksentekoa valmisteleville viranhaltijoillemme.

Tässä on tämän suunnitelman tärkein kulmakivi ja samalla heikoin kohta.

Ikäihmisten palvelurakenteen keventäminen raskaimmista ja kalleimmista hoivapalveluista kustannusten säästämiseksi olisi hyvä ja oikea keino, jos lähtökohta ja kehityssuunta olisivat toisenlaiset. Kaikkein eniten ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien yli 85 v ikäluokan määrä kasvaa vuoteen 2030 saakka 901 hengellä ja vuoteen 2035 saakka hengästyttävästi yhteensä 4653 hengellä, jolloin yli 85 vuotiaita olisi yhteensä 11 506 henkeä. Hyvinvointialueen käyttämä hoivapaikkojen kokonaismäärä on nyt 1930 paikkaa, ja siitä UTV-ohjelman mukainen kokonaisvähennys vuoteen 2030 mennessä on 150 paikkaa, jonka jälkeen paikkoja olisi enää 1780.

Herää kysymyksiä. Mikä palvelurakennemuutos voi korvata ympärivuorokautisten paikkojen vähenemistä näin paljon kasvavien tarpeiden edessä? Muutos on suunnitelmassa etupainotteinen, eikö sen pitäisi olla pikemminkin takapainotteinen? Nyt meillä on ikäihmisten ympärivuorokautiseen palveluasumiseen pääsyn keskimääräinen odotusaika 74 vrk, joka sekin on inhimillisesti katsoen liian pitkä, ja mikä se odotusaika tulisi olemaan vuonna 2030 ja 2035?

Toiveita on asetettu yhteisöllisen asumisen palvelujen käynnistämiseen. Ajatus on sinänsä hyvä. Alustavia hyviä kokemuksia on saatukin esimerkiksi Alavudelle perustetusta ja tänä kesänä toimintansa aloittaneesta yhteisöllisestä palvelukodista, jonka tilat ja paikat luonnollisesti on irrotettu ympärivuorokautisen hoidon yksiköstä. Vaikka yhteisöllistä asumista suunnitelman mukaan aika nopeasti lisätään, se ei juuri voi keventää ympärivuorokautisen hoidon painetta, jos paikat irrotetaan suoraan nykyisestä kapasiteetista. Lisäksi yhteisöllinen palvelu on välimuotoinen palvelu, jonka käyttäjät myös aikaa myöten ikääntyvät ja vaihtelevasti kuitenkin tulevat tarvitsemaan raskaampaa hoitoa. Yhteisöllisen asumispalvelun merkitys palvelurakenteen keventäjänä vaikuttaa aika marginaaliselta.

Suunnitelmaesityksessä on kuitenkin hyviä linjauksia kotona asumisen mahdollistamiseksi ja kotiin annettavien palvelujen monipuolistamiseksi. Kotihoidon ja kotisairaanhoidon, kuntouttavan lyhytaikaisasumisen yksiköiden ja kotiutumisen tiimien työn kehittäminen ja kuntouttavan päivätoiminnan kehittäminen ovat paikallaan. Teknologiaosaamisessa ja käytäntöjen kehittämisessä voi olla vielä paljonkin potentiaalia, mutta keinoja ja menetelmiä ei suunnitelmassa avata. Kysymyksiä herättää kuitenkin, voidaanko henkilöstöä osoittaa näihin palveluihin osoittamaan riittävästi tavoitteisiin pääsemiseksi.

Entä sitten talous? On selvää, että säästöjä tarvitaan ja talous pitää pyrkiä saamaan hallintaan, mutta pääseekö tätä suunnitelmaa noudattamalla edes siihen suuntaan, kun lähtötilanne on tämä? On otettava huomioon suunnitelman vaikutus myös muihin kuin ikäihmisten palveluihin. Ympärivuorokautisten hoitopaikkojen vähentäminen palvelutarpeen kasvaessa johtaa vuodeosastoilla jonottavien määrän kasvuun, tukkii erikoissairaanhoidon klinikkavalmiiden potilaiden pääsyn perusterveydenhuollon osastoille ja pidentää siten kaikkien terveyspalveluihin jonottavien odotusaikoja.

On otettava huomioon myös inhimillisyys. Ikäihminen joutuu toistuvien sairaalajaksojen jälkeen ensiksi kypsymään siihen ajatukseen, että kotona ei nyt enää pärjää, ja sieltä on muutettava pois. Palveluhakemuksen tekemisen jälkeen alkaa huoli ja ahdistus siitä, saadaanko hoitopaikkaan oikeuttava päätös vai joutuuko kuitenkin palaamaan kotiin, jossa ei enää turvallisesti voi asua. Kun osittain myönteinen päätös sitten on saatu, joutuu paikkaa odottava vanhus viikko viikolta ja päivä päivältä epätietoisena kyselemään, milloin se hoitopaikka oikeasti saadaan, eikä kukaan voi hänelle sanoa, milloin se tapahtuu. Sitten edessä on vielä sopeutuminen uuteen asuinpaikkaan. Vanhalta ihmiseltä vaaditaan tässä tilanteessa valtavaa epävarmuuden sietokykyä ja muutoksiin sopeutumista, joka ei voi olla vaikuttamatta henkiseen ja fyysiseen terveydentilaan. Tiedän tämän, koska olen tämän kevään ja kesän ajan läheisenä elänyt mukana äitini monivaiheista palvelupolkua kotoa palvelukotiin. Tätä siirtymävaihetta pitää lyhentää eikä pidentää.

Olen myös nähnyt, miten henkilöstö, etulinjan ammattilaiset, asiakasohjaajat, kotihoitajat, lääkärit, sairaanhoitajat, lähihoitajat ja kotiutushoitajat tekevät aivan kaikkensa asiakkaan ja potilaan terveyden ja olotilan helpottamiseksi ja asioiden sujumiseksi. Uskon, että tämä pätee laajemminkin hyvinvointialueen henkilöstön työhön. Suuri kiitos siitä. Mutta paikkojen puuttumiselle henkilöstö ei voi mitään. Se on johdon ja meidän päättäjien asia.

Keskustan ryhmässä talouden säästöpaine tunnistetaan ja tunnustetaan, mutta niin myös palvelutarpeiden kasvun luomat paineet. Keskustelussa tunnelma vaihteli epätoivon ja toivon välillä tämän epäsuhdan edessä. Keskustan ryhmä on kuitenkin sitä mieltä, että periksi ei voida antaa. Ahtaassakin tilanteessa pitää yrittää selviytyä, tulevaisuutta pitää suunnitella, ja suunnitelman toteutukselle pitää antaa mahdollisuus.  Edellä esitetyistä epäkohdista ja varauksista huolimatta keskustan aluevaltuustoryhmä on valmis hyväksymään esitetyn ikäihmisten palvelusuunnitelman.