Etelä-Pohjanmaan aluevaltuustoryhmän puheenvuoro 21.11.

Nyt käsiteltävänä oleva hyvinvointi- ja palvelustrategian voi hyvällä syyllä sanoa olevan aluevaltuuston tähän asti tärkein päätös. Siinä luodaan peruslinjat ja suuntaviivat Etelä-Pohjanmaan alueen ensimmäisen valtuustokauden toiminnalle ja pohjan koko uudistuksen onnistumiselle. Strategiaa on valmisteltu viime keväästä lähtien, ja valmistelussa ovat olleet mukana valtuutetut, johto, henkilöstön edustajia, järjestöjen ja yritysten edustajia ja laajasti myös asukkaita. On puhuttu jopa 4000 henkilön mukanaolosta. Valmistelu on ollut perusteellista.

Strategian pitää täyttää monet vaatimukset. Sen pitäisi tunnistaa nykytilanne ja tulevaisuuteen keskeisesti vaikuttavat tekijät. Strategian pitää toisaalta olla yleisellä tasolla ja toisaalta riittävästi ohjata tarkempaa suunnittelua ja toimintaa, ja sen pitäisi olla käyttökelpoinen jopa yksittäiselle henkilöstöön kuuluvalle, jotta hän työssään voisi nähdä sen kokonaisuuden, jossa työskentelee.

Keskustan valtuustoryhmä on käsitellyt strategiaa perusteellisesti.

Strategiaehdotuksessa on paljon hyvää. Arvot ja yleiset periaatteet vastaavat sitä, mitä tältä uudistukselta odotetaan. Mutta ohjaako strategia riittävästi tulevaa toimintaa? Se jää jonkin verran ylätasolle, vaille konkretiaa.

Strategialuonnoksen kohdassa 5 on lueteltu hyvinvointialueen päätavoitteet. Ykköstavoite on, että alueen väestön terveys, hyvinvointi ja turvallisuus kehittyy myönteisesti. Kohdassa 7 on painopistealueet, tavoitteet ja keinot joihin voimavaroja tulee kohdistaa. Näitä ovat palvelujen turvaaminen toiminnan käynnistymis- ja vakiintumisvaiheessa, henkilöstön hyvinvoinnista, pysyvyydestä ja saatavuudesta huolehtiminen, ennakoiva toimintatapa ja ennaltaehkäisy, palveluiden ja talouden turvaaminen, kustannustietoisuuden ja kustannusvaikuttavuuden lisääminen ja digitalisaation hyödyntäminen sekä viimeisenä edunvalvonnasta ja yhteistyöstä huolehtiminen.

Strategiassa on siis lukuisia erittäin hyviä ja hyvältä kuulostavia tavoitteita ja linjauksia. Vaarana kuitenkin on, että tärkeät asiat hukkuvat pitkiin listauksiin ja hyvät periaatteet jäävät paperille.

Kun kaikkia kohtia ei voida käydä ajan puutteen vuoksi perusteellisesti läpi, keskustan aluevaltuustoryhmä haluaa nostaa esiin vain pari tärkeintä perusasiaa, jotka kantavat ja joiden tulee kantaa läpi koko strategian ja sen toteutuksen.

Koko uudistuksen yhtenä peruslähtökohtana on ollut se epätyydyttävä tilanne, että asiakkaita lähimpänä olevien peruspalvelujen osuus palveluista on jatkuvasti vähentynyt ja erityispalveluiden osuus ja kustannukset ovat liiallisesti kasvaneet. Selkeimmin tämä on nähtävissä terveyspalveluissa.

Strategiaehdotuksen sivulla 6 on nähtävissä siisti kuvio siitä, miten erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon nettokäyttökustannukset ovat kehittyneet vuodesta 2016 vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2020 perusterveydenhuollon kustannukset ovat olleet 728 €/asukas ja erikoissairaanhoidon kustannukset 1522 €/asukas. Neljässä vuodessa molemmat kustannukset ovat kasvaneet, perusterveydenhuollon kustannukset 9,3 % ja erikoissairaanhoidon kustannukset 17,3 %.  Pidemmällä aikavälillä kehitys on ollut vielä hätkähdyttävämpi. Sotkanetin tietojen mukaan perusterveydenhuollon nettokäyttökustannukset vuonna 2000 olivat Etelä-Pohjanmaalla 385 €/asukas ja erikoissairaanhoidon vastaavat kustannukset 585 €/asukas. Vuonna 2000 erikoissairaanhoidon menot olivat runsaat 50 % korkeammat kuin perusterveydenhuollon menot. Vuonna 2020 erikoissairaanhoidon kustannukset ovat olleet jo yli kaksinkertaiset perusterveydenhuollon menoihin verrattuna.  Sote-uudistuksen johtoajatuksena on ollut, että nyt kun nämä toiminnot on saatu saman katon alle, tämä eriytyvä kehityssuunta pystytään kääntämään.

Me olemme nyt tienhaarassa. Pystymmekö pysäyttämään tämän kehityksen? Strategiatekstissä todetaan, että jatkossa painopistettä tulee siirtää perustason palveluihin. Siellä todetaan myös, että kohdistamme painopisteen määrätietoisesti perustason palveluihin, ennaltaehkäisyyn väestö- ja yksilötasolla sekä ennakoivaan toimintatapaan ja kulttuuriin. Niiden avulla pyrimme edistämään väestön terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta, sekä vähentämään kalliiden ja vaativien erikoispalvelujen tarvetta. Tämä teksti tarkoittaisi kehityksen kääntämistä. Se voi jalostua johdonmukaisesti suunnitelluksi ja johdetuksi toiminnaksi tai se voi jäädä sanahelinäksi.

Toinen tärkeä kulmakivi strategiassa on peruspalvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden toteutus. Tekstin kohdassa 7.1. todetaan: ”Palveluverkon toteutamme 1 + 7 sote-keskuksen mallin pohjalta.” Keskustan valtuustoryhmässä olemme hyvin tyytyväisiä siihen, että tämä asia on nyt saatu sisällytetyksi strategiaan. Jos ja kun sitä noudatetaan, se turvaa perus- ja lähipalvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden eteläpohjalaisille tasapuolisesti maakunnan eri puolilla.

Jo hyväksymässämme hallintosäännössä ja organisaatiorakenteessa on sote-keskusten peruspalvelutoimintoja ja johtamista on järjestelty uudelleen. Useamman kerran valmistelun aikana olen kuullut mainittavan, että pitää huolehtia siitä, etteivät sote-keskukset jatka vain toimintaansa uudistuksen jälkeen samalla tavalla kuten ennenkin. Nykyisillä päätöksillä sote-keskuksilla ei enää ole omaa yhteistä johtoa, vaan eri toimintoja johdetaan palvelualueittain, palveluyksiköittäin ja vastuualueittain, ja monien palvelujen osalta kahdeksaa sote-keskusta johdetaan vain neljältä tai kolmelta hallinnolliselta alueelta. Näin voidaan tehdä, kunhan pidetään kirkkaana mielessä, että palvelutuotanto toteutetaan sote-keskuksissa lähellä ihmisiä.

Varmaankin tiettyä rationalisointia toimintoja yhdistettäessä tarvitaan, jotta pystytään pysymään tiukoissa talousraameissa. Mutta kohdistuuko myllerrys ainoastaan nykyisiin sote-keskuksiin? Miten tämä suuri muutos ulottuu tähän suureen keskussairaalaan, jossa nyt olemme, ja sen toimintaan? Tähänastisessa valmistelussa se näyttää olleen kuin musta laatikko, johon ei ainakaan valtuustotason päätöksillä ole puututtu.  Mutta mitä erikoissairaanhoidon palveluja Etelä-Pohjanmaalla tuotetaan edullisesti, mitä tuotetaan kalliisti? Missä hoidossa jonot ovat pitkiä, missä lyhyitä? Mitä leikkauksia tehdään liian vähän, mitä mahdollisesti tehdään enemmän kuin keskimäärin maassa? Tämäntyyppisiä kysymyksiä pitää selvittää, ja tarvittaviin toimenpiteisiin pitää ryhtyä, jotta erikoissairaanhoidon kustannuskäyrän nousu saataisiin taitettua.

Pidemmällä tähtäimellä ennakoiva toimintatapa ja palveluiden integraatio onnistuessaan helpottavat erityispalvelujen kysyntää, mutta meillä ei ole varaa tehdä niin kuin strategiatekstissä nyt sanotaan, eli kohdistaa painopistettä perustason palveluihin, jos suuria kustannuksia aiheuttava erikoissairaanhoito jätetään tarkastelusta syrjään.

Tämän nyt hyväksyttävänä olevan strategian toteuttaminen on äärimmäisen vaativaa. Tältä pohjalta toimintansa kohta alkavan hyvinvointialueen päättäjien. johdon ja henkilöstön toiminnan pitää johtaa ensin siihen, että sote-palvelut ovat eteläpohjalaisten saatavissa tammikuussa 2023 ja sitten siihen, että ne ovat saatavissa tulevinakin vuosina. Se vaatii sitoutumista ja yhteistyötä. Keskustan valtuustoryhmä on osaltaan tähän valmis.

Keskustan valtuustoryhmä on valmis hyväksymään strategian nyt esitetyssä muodossa.