Olen 71 vuotias eläkeläinen. Koulutukseltani Maa- ja metsätaloustieteiden maisteri. Ylivoimisesti suurimman osan työvuosistani olen toiminut yksityisyrittäjänä pyörittäen yhden ihmisen mainos- ja viestintätoimistoa. Yli 40 vuotta tuli asuttua pääkaupunkiseudulla. Virallisesti meistä tuli paluumuuttajia 2020, kun muutimme pysyvästi mieheni kotitilalle, jonka olimme ostaneet 2011. Viime vuosina olemme aktivoituneet yhteisten asioiden hoitoon. Minulla on ollut yksityistieasiat ykkösenä. Sillä saralla on saatu jotain myös todellista aikaan. Viime kesänä tämä Valkeiskankaantie koki peruskorjauksen. Olin junailemassa rahoituksen: 70 % ELY:ltä ja 30 % kaupungilta. Meidän kelpaa nyt. Tässä yhteydessä olen huomannut, että Lehtimäen tilanne on varsin eriarvoinen muuhun Alajärveen verrattuna. Tämä asia sai minut lähtemään kuntavaaliehdokkaaksi. Kun olemme vähitellen päässeet sisään tähän yhteisöön, voisi todeta, että viihdymme täällä maalla. Kauan maailmalla olleina voimme ehkä tuoda asioihin uudenlaista näkökulmaa. Niin ainakin toivon.
Vaaliteemat
Yhdenvertaisuus ja samat säännöt
Yksityisteiden hoidossa Alajärvellä on kaksi eri järjestelmää. Lehtimäellä tiekunnat pitää olla toiminnassa ja niiden pitää hoitaa tiet. Alajärvellä kaupunki hoitaa ja maksaa. Nyt kun kaupunki on uudistanut avustuskäytännön säännöt, teiden suunnitelmallinen hoito vaarantuu ja tulee teettämään entistä enemmän hallinnollista työtä. Myös perustuslaillinen tasa-arvo Alajärven ja Lehtimäen välillä jää toteutumatta ja ilmenee entistä selvemmin.
Elinvoimaa ja elinehtoja myös reuna-alueille
Ihmiset pakkautuvat taajamiin, mutta sivukylilläkin pitää voida asua. Maatalous ei voi keskittyä taajama-alueille. Ruoka tuotetaan kylillä, ja niin tiet kuin tietoliikenneinfrakin pitäisi olla sillä tasolla, että se onnistuu. Ehkä vähän paremmin ymmärrämme huoltovarmuusasioiden merkityksen nykyisinä aikoina. Toimia tarvitaan. Täällä pitää voida asua ja yrittää!
Pidetään kaikki kyydissä: ipanasta ikäihmisiin
Reuna-alueilla korostuu seniori-ikäiset vielä enemmän kuin keskusta-alueilla. Kun rahaa ei ole rajattomasti käytössä, pitäisi aika ennakkoluulottomasti miettiä keinoja, joilla tuetaan ikä-ihmisten hyvinvointia. Digitalisaatio ei ole ainut autuaaksi tekevä. Palvelubussit voisi olla yksi ja moneen taipuva systeemi. Niitä näin päivittäin esim. niinkin suuressa kaupungissa kuin Järvenpää. Yhdessä pitäisi myös miettiä, miten sivukylillä tuetaan lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia. Aina ei tarvitse puhua isosta rahasta. Viisasten kiveä en lähde tarjoamaan. Parhaat tulokset syntyvät yhdessä miettien.
