Virpi Paananen
Politiikan penkkiurheilijana pysyttelin pitkään katsomossa, mutta nyt lähdin ehdolle valtuustoon. Olisin valmis siirtymään katsomosta pelipaikalle.
Kuntien tehtävät ovat nyt siinä mallissa, että päätöksentekoon kaivataan entistäkin enemmän koulumaailman, työllisyysasioiden ja maahanmuuttajatyön tuntemusta.
Leijonanosa kunnan rahoista käytetään koulutukseen ja kasvatukseen. Opetuksen kenttä on minulle tuttu peruskoulusta ammattikorkeaan ja nuorten ammattiopetuksesta aikuisten työvoimakoulutukseen. Hämeenlinnassa toimivista oppilaitoksista tunnen sisältä päin puoli tusinaa. On syntynyt paljon yhteyksiä. Puhun koulun kieltä.
Kunnat saivat juuri vastuulleen asukkaidensa työllisyydenhoidon. Niiltä odotetaan yhä pontevampia elinvoimatekoja, ja kotikunta huolehtii myös omien maahanmuuttajiensa kotouttamisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Näihin tehtäviin olen saanut ymmärrystä työssäni kotoutumiskoulutuksen suomen kielen opettajana.
Entä se politiikan katsomo? Olen toiminut järjestöhommissa, ollut mukana upeiden ehdokkaiden tukijoukoissa, tehnyt sivistyspolitiikkaa työryhmissä ja opettajien ammattijärjestössä (OAJ) ja osallistunut keskusteluun. Vaalisunnuntait olen useimmiten viettänyt äänestyspaikalla vaalilautakuntatöissä, demokratian ytimessä.
Hämeenlinnasta tuli kotikaupunkini vuonna 2006. Asun Loimalahdessa Sammon omakotialueella. Perhekuntaan kuuluu puolison lisäksi seitsemän aikuista lasta, lasten läheisiä ja kymmenen lastenlasta taaperosta abiturienttiin.
Asialinja on minulle mieluinen. Otan selvää asioista ja kerron sitten, mitä ajattelen ja miksi. Politiikassa kaikki tärkeä tehdään lopulta yhdessä. Tykkään toimia yhteistyön ja kunnioituksen hengessä.
Vaaliteemat
Koulutus – ei kuluerä vaan investointi
Hämeenlinnalla on kunniakas historia koulukaupunkina. Miten koulumme ja kouluväkemme voivat näinä aikoina?
Päättäjiltä sopii odottaa sivistyksen arvostusta ja oppimisen edunvalvontaa: Että koulut saavat rahansa. Että reksillä on aikaa johtamiseen. Että kunta houkuttelee riveihinsä kelpoiset opettajat ja pitää heistä kiinni. Että ryhmät säilyvät kohtuullisen kokoisina ja oppijoille riittää tukea. Että koulua käydään terveellisissä ja turvallisissa tiloissa.
Kunnan tietyömaiden joukossa oppimisen tie on tärkein. Kaikilla hämeenlinnalaisilla lapsilla ja nuorilla on yhtäläinen oikeus oppimiseen ja kasvuun.
Koulut osaavat kyllä hommansa. Ne eivät kaipaa poliitikoilta sisältövinkkejä vaan tiukkaa puolenpitoa.
Kulttuuri - ei luksusta vaan vitamiinia
Niukkoina aikoina kuntakassan vartijan mieleen voi juolahtaa, että ehkä kirjastot, museot, taidekasvatus ja kulttuuritapahtumat voisivat vähän väistää. Eivät voi! Jos lakkaamme vaalimasta yhteisön kulttuuria, kuljemme näivettymisen tiellä.
Elämysten äärellä viihdytään, opitaan ja kasvetaan yhteen. Hyvä kunta pitää huolta etenkin lasten ja nuorten mahdollisuuksien tasa-arvosta. Kunnan oman kulttuurityön ohella on tärkeää, että Hämeenlinna vetää puoleensa luovan alan yrittäjiä.
Vilkas kulttuurielämä ravitsee kaupungin elinvoimaa. Samalla se lisää Hämeenlinnan vetovoimaa. Kuntapäättäjälle kulttuuri on kova juttu.
Eloa ja edistystä ihmisen mittakaavassa
Hämeenlinna on 386-vuotias luonnonkaunis maaseutukaupunki. Sitä on hyvä kehittää omaleimaisena kotikuntana, joka ei matki metropoleja vaan luo ihmisen kokoiset puitteet sujuvaan arkeen.
Silloin asumiseen on sekä tiiviitä että väljiä vaihtoehtoja. Tontteja löytyy niin taajamista kuin väljämistä. Koko kaupunkikunta Kalvolan länsikulmilta Lammin itäosiin ja Nerosjärveltä Keravalammille otetaan todesta.
Reilusti kolmen Tampereen laajuiseen Hämeenlinnaan mahtuu paljon lisää firmoja ja ihmisiä. Sanotaan tervetuloa ja näytetään se.
