Kehittämistyöni ja taiteellisen työni kautta olen päässyt tutustumaan laajasti julkisiin organisaatioihin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tunnen varhaiskasvatuksen, koulut ja kaupunkisuunnittelun varsin hyvin. Esiintymiskiertueeni naisvankiloissa 9 maassa opetti paljon. Olen humanisti ja katson asioita ihmisten näkökulmasta.
Pienet ryhmät ja turvallinen aikuinen ovat tärkeitä pienten ihmisten hoidossa ja opetuksessa. Rakentamisessa täytyy ymmärtää rakennuksen käyttötarkoitus. Työn todellisten tekijöiden äänen pitää kuulua työtä kehitettäessä. Se kuuluu, kun sitä kysytään ja kuunnellaan aidosti vastaukset. Koulun arkea tulee rauhoittaa, yksiköiden pysyä kohtuullisen kokoisina ja aikuisia täytyy olla riittävästi suhteessa lasten tarpeisiin. Osaamisen tasosta on tärkeää huolehtia eikä lapsia saa päästää koulusta ilman kohtuullisia perustaitoja. Myös erityiskouluja ja erityis- sekä pienryhmiä tarvitaan. Inkluusiossa täytyy ajatella koko ryhmän lasten etua. Oikeus olla koulussa ei voi ajaa toisen lapsen yli toisen lapsen oikeuteen käydä turvallisesti koulua. Väkivaltatilanteisiin on saatava kunnolliset puuttumisen keinot.
Tarvitsemme teknologian sijaan ihmisen kasvusta ja kehittymisestä huolehtimista. Tarvitsemme sivistystä, kulttuuria ja taidetta. Tarvitsemme kykyä ajatella asioita kriittisesti. Jyväskylässä on valtavan hyvät mahdollisuudet liikkua poluilla, radoilla ja metsissä. Meillä on vahvuuksia ja erityisiä piirteitä (liikuntatieteellinen, rallit, musiikkikampus, Päijänne, kasvatustieteellisen kunniakas historia, teollisuuden pitkä perinne jne.) ja näitä tulisi osata hyödyntää aivan eri voimalla. Me olemme maailman mittakaavassa pieni maa ja pieni kaupunki, kaikki vetovoimatekijät tarvitaan pärjätäksemme kilpailussa ihmisistä, ideoista ja investoinneista. Keskustan ajattelussa ihminen on aktiivinen toimija ja yhteiskunta tulee tarvittaessa apuun. Ihmisiä ei jätetä pulaan, mutta kansalaisen ja kuntalaisena meillä on myös velvollisuus osallistua vointimme ja kykymme mukaan.
Kouluissa on voitokkaan PISA-vuoden 2000 jälkeen tehty roppakapalla uudistuksia, jotka ovat heikentäneet oppimistuloksia. Vielä 2006 peruskoulu pystyi tasaamaan perhetaustan merkityksen eli osaaminen ei ollut sidoksissa perhetaustaan. Nyt siis oppimistulokset ovat heikenneet ja korkeakoulutettujen lapset saavat parempia tuloksia. Koulujen tilanteen rehellinen analysointi ja tehtyjen muutosten vaikutuksen arviointi on tärkeä tehdä ja saada kiireesti oppimistulosten lasku pysähtymään ja paranemaan. Opettajia on tässä tärkeää kuulla, ei yhä kasvavaa koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden joukkoa.
Ihan pienten lasten määrä on alkanut kasvaa päiväkodeissa. Pidän tärkeänä sitä, että huoltajilla on mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona ja että meillä on tarjolla myös perhepäivähoitoa ja ryhmäperhepäivähoitoa. Pieni lapsi tarvitsee turvallisen sylin ja tutun aikuisen, ryhmätaitoja opitaan isompana. Päiväkodeissa täytyy olla riittävästi henkilöstöä, sijaisia pitää voida palkata ja pihalla pitää olla tilaa ja luontoa.
Ajattelen kaupungin kulttuurielämää laajana kokonaisuutena. Siinä on yliopisto ja sen valitsemat opetusohjelmat, rallit, ravit, urheilu, liikunta, tanssi, sirkus, media, tapahtumat, kuvataide, galleriat, teatterit, kuorot, bändit ja orkesterit jne. Tarvitaan paljon ja erilaista, jotta kaupunki on elävä.