Olen 18-vuotias lukio-opiskelija. Koulun ohella olen mukana nuorisojärjestöjen toiminnassa, joista olen saanut valmiuksia toimia politiikassa. Näissä mielenkiintoani ovat maakunnat, alueiden kehittäminen ja nuoret. Liikkuminen on vahva teema arjessani, pyörämatkailu Kajaanissa on ilo. Muutoin vapaa-ajalla harrastan vuodenajasta riippuen hiihtoa ja polkujuoksua.
Lähdin ehdolle kuntavaaleihin, koska haluan tuoda esiin nuoren aktiivisen kajaanilaisen näkökulmia ja visioita palveluista yleisesti, mutta erityisesti kouluista ja kirjastoista. Tahdon kehittää kuntamme maankäyttöä korostaen viihtyisyyttä ja kulkuyhteyksiä. Lisäksi tahdon ylläpitää Kajaanin asuinalueita, lähiluontoa ja liikuntamahdollisuuksia.
Luontoarvojen sekä rauhoittavien kokemusten pohjalta lähimetsät ovat yleisesti tärkeinä pidettyjä. Lähimetsistä löytyy myös polkuja ja pururatoja, jotka antavat mahdollisuuden harjoittaa liikuntaa omalla, haluamallaan tavalla. Kokonaisuudessaan lähimetsien merkitys on perustavanlaatuinen ja vaikuttaa säilyttämisen arvoiselta. Pidetään metsätaloudelliset tavoitteet poissa lähimetsistämme, muttei jätetä alueita lahoamaan, vaan hoidetaan varovaisesti ja luontoarvoja vaalien. Kehitetään lähimetsien virkistys- ja liikuntamahdollisuuksia.
Suurin osa Kajaanilaisista asuu keskustaajamassa. Kajaanilaisilta olen kuullut palautetta, että Kajaani on keskustaajaman ja keskusta-alueen osalta kompakti ja helppokulkuinen. Jaan kyseisen ajatuksen. Kulkuyhteydet asuinalueille ovat hyvät, eikä keskusta-aluetta ole rakentamisella tukehdutettu. Luonnolle on jätetty tilaa.
Ajattelen, että maankäytön tulee korostaa näitä etuja. Mielestäni turvalliset ja elinvoimaiset asuinalueet taajamassa ovat paras paikka asua. Kaavoitetaan viihtyisyyttä ajatellen ja jätetään luonnolle tilaa. Pidetään lähipalvelut, kuten koulut ja päiväkodit, asuinalueiden piirissä. Panostetaan kulkuyhteyksiin keskusta-alueelle. Onnistunut kaavoitus, turvallisuus ja käytännöllisyys houkuttelevat alueelle uusia kuntalaisia sekä pitävät olemassa olevia Kajaanissa.
Valtakunnallisesti ollaan huolissaan koulunkävijöiden hyvinvoinnista, pisa-tuloksista sekä koulujen tulevaisuudesta. Huolet ovat aidot. Mutta onko ratkaisu palata takaisin vanhaan ja hylätä digitalisaatio. Mielestäni ei täysin.
Opettajien auktoriteetti sekä tolkku tapakulttuuri sopisi nousta kunniaan. Oppimisvälineenä digilaitteet, kuten tietokoneet, tuovat paljon mahdollisuuksia ja valmistavat koulunkävijöitä työeälämään, jossa digitalisaatio enemmissä määrin on läsnä. Ajattelen, että niin opiskelutekniikat, kuin opetustekniikat löytävät etuja digitalisaatiosta. Lisätään työtä yhteisöllisyyden ja kouluhyvinvoinnin edistämiseksi. Ihanteellisessa tilanteessa välituntia ei tarvitsisi yksinäisyyttään viettää puhelimen kanssa. Haluan myös panostaa kouluruokaan, onhan sillä suuri merkitys ravitsemukseen ja yhdevertaisuuteen kouluikäisten keskuudessa.