Susanna Hautahalme-Kaksonen

Koulutus eri asteilla on minulle tärkeä. Kun olin opettaja ammattikoulussa Porissa monina vuosina, sain käsityksen siitä miten tärkeä on toisen asteen koulutus myöskin, koska se antaa valmiudet suoraan ammattiin.

Omat opinnot minulla mm.
Ylioppilas 2004, Kankaanpään yhteislyseo
Lähihoitaja, kuntoutumisen tukeminen 2006, Porin palveluopisto
LAT liikunnan ammattitutkinto, aikuisliikunta, Vuokatin urheiluopisto 2007-2008 eli tuttavallisesti yhdellä sanalla "aikuisliikunnanohjaaja"
Muitakin liikunnan ja hoidon kursseja ja koulutuksia on kuten luontaishoitoa ja myös sellaisia kuten kuntosalivalmentaja, sauvakävelyohjaaja, vesijumppaohjaaja. Avoimessa yliopistossa tutkin yhden kurssin miltä näyttää liikuntalääketiede, liikuntafysiologia.

Hoidossa kuntouttava ote on tärkeä. Hoitotyön kurssilta on aina jäänyt mieleen millainen on ihminen. Ihminen on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen ainutlaatuinen, ainutkertainen toimiva kokonaisuus. Kaiken ydin on toiminta. Eli jotain tapahtuu koko ajan. Kuntoutumista ja elämää tapahtuu koko ajan. Tämä on hyvin armollinen näkökulma. Hoitotyön kehittäjät Suomessa, kuten Aurora Karamzin diakoniatyössä eivät tehneet hoitotyötä siksi, että se on poliittista peliä jossa arvotaan kuka pääsee hoitoon ja kuka ei, vaan siksi, että sen ydin on tasapuolisuus ja sairaanhoidon kiireellisyyden vaatima järjestys. Sitä ei tehty siksi, että osa ajaa itse valitsemaansa toimipisteeseen hyvinvointialueen ulkopuolelle lukemattoman määrän kelataxilla aiheuttaen tähtitieteelliset kulut ja osa ei pääse terveyskeskukseen jossain samana päivänä ikinä. Eikä koskaan saa kelataxia muutakuin jos on todella vaikka leikkauksen tarpeessa eikä pysty ajamaan autoa itse. Eikä pysty istumaan juuri sillä hetkellä linja-autossa. Ehkä tähänkin saadaan joskus muutos kuka nämä asiat määrittää ja millä perusteella. Eli ihminen itse on tässä päättämässä pääroolissa onko joku asia hänelle tärkeä. Eli onko tärkeä saada hoito läheltä kotoa vai auttaa tuttua taxia saamaan lisää kyytejä mahdollisimman kaukaa omaa kotia. Silloin myöskään ei ihminen ole todella nopean avun tarpeeessa jos kunto antaa myöden lähteä harrastamaan kelataxi-ajelua maan kaukaisimpiin kolkkiin. Kun todella kipeä ihminen ei kestä ajelua yhtään vaan kiireellä viedään paaritaxissa tai ambulanssilla.
Yksi asia on vielä se, että en halua, että koskaan maatalous tai metsätalous joutuu vaikka veroja korottamalla maksamaan toisten ihmisten aiheuttamia kelataxi- tai terveyskuluja. Verot ovat jo tarpeeksi korkeat muutenkin. Kaikilla asioilla on oma budjetti, mutta ihmisten järjenkäyttöä hoitopäätöksissä täytyy lisätä tai sitten vastaavasti hoitajille tai lääkäreille antaa ohjeistus, että jos perheessä on auto ja ihminen kävelevä ei kelataxia anneta ollenkaan vaan ihminen omakustanteisesti menee valitsemaansa hoitopaikkaan. Tai sitten oman auton käyttöä tuetaan tarpeeksi mikä tulee taxia halvemmaksi. Mutta korostaa pitää sitä, että mitkä on taxiin oikeutettuja ihmisryhmiä ja millä perusteella taxi myönnetään. Harvoin työssäkäyvälle normaalikuntoiselle annetaan omataxi-oikeus. Mutta toinen henkilö, ei pyörätuolia käyttävä saa sen silti. On hyvä, että resursseja löytyy kaikkien hoitamiseen, mutta mikä on budjetti joka riittää sellaisten ihmisten hoitamiseen jolla on aikaa ajaa taxissa yöllä ja päivällä. Näistä osa on normaalin ammattikoulun tai muun käyneitä ihmisiä niin sanottuja tavallisia ihmisiä , ei erityispuolen papereilla kulkevia. Eli peräänkuulutan tasapuolisuutta ja kohtuutta kaikissa asioissa niin kunta- kuin aluevaltuuston puolella. Ja myöskin muilla päättävillä tasoilla.
Joku muu joka tietää pelastustoimesta enemmän voi siitä taas kertoa enemmän, mutta haluan, että omalla hyvinvointialueella mm.palokunnan resurssit on riittävät eikä heitä siirretä välillä liikaa ensihoidon tehtäviin, joka vähentäisi päivystävän palokunnan paikkoja sen hetkisestä tehtävänkuvasta.

Idea: Haluan, että voisi olla vaikka joku uusi palveluseteli jolla taxikuski veisi sen perus 80km päähän vaikka yksinäisen vanhemman ihmisen palvelutalosta tai yksinäisen naisen kotoa kahville huoltoasemalle, mieluummin sinne kuin lääkäriin kun tätä varten ihmiset tilaisivat oikeasti taxin jotta saa seuraa eikä sitten sen takia lääkäripalvelut ruuhkaudu kun yksin asuvat naiset tilaisivat taxin puolison löytämisen toivossa juuri siiten tarkoitukseen mikä tarkoitus on eli virkistymiseen. Kun nykyisiä kuntien sosiaalisia- tai vammais-taxikyytejä on hankala saada itselleen.
Tälläistä tarvetta olen huomannut vuosien aikana ympärilläni arjessa.

Toinen idea: Hoito. Voisiko olla mahdollista kannustaa nuoria lääkäreitä aloittamaan kotiin tulevat lääkärinpalvelut, jossa nuoret lääkärit tulevat kotiin omalla autolla tai autolla jossa hoitovälineitä. Lääkäriambulanssi on jo olemassa mutta se on hätätapauksessa kutsuttava palvelu. Lääkäri tulisi sellaisen luo jolla pitkä matka kotoa lääkäriin ja ei ole varmuutta onko hän oikeutetti kelataxiin ja kukaan ei voi tuoda kyydillä juuri sillä hetkellä palvelun piiriin. Ja vaikeaa on välillä päästä samana päivänä lääkäriin jos tarvii ja kiireettömän hoidon voisi antaa myös niin että kaikki asiat hoidetaan ja jutellaan siinä kotona. Tämän voisi pienellä korvauksella maksaa potilas itse tai sitä tuetaan jollain systeemillä. Mutta tiedetään että se olisi halvempi potilaalle kuin esimerkiksi koko taxin hinnan maksaminen terveyskeskukseen. Ja lääkäripalvelut olisi käytettävissä tasapuolisesti kaikkien sitä tarvitsevien piirissä. Tällä myös nuoremmat lääkärit voisivat saada työtä lisää. Tälläisiä muita palveluja voitaisiin samalla mallilla tuoda ihmisten käyttöön. Olen lukenut keskustelupalstoilla tälläisiä ehdotuksia, että tälle olisi käyttöä.

Kaikki liikuntapalvelut ja liikunta ja urheilu tärkeää kaikille.