Olen 59 vuotias yo, toimistosihteeri, hoitoalan ammattilainen, omaishoitaja ja hevosalan yrittäjä, Datsun 100 A:lla Mikkeliin työn perässä muuttanut, avioliitossa Anttolassa elelevä ja yrittävä hevosnainen. Perheeseen kuuluvat juuri eläköitynyt ex-mielenterveyshoitaja puoliso Reijo, ja itsenäistä elämäänsä aloitteleva autistinen nuori mies Wille.
Maaseudun elinvoimaa rakennetaan yhteistyössä kuntakeskuksen kanssa. Vuorovaikutus ja kyky keskustella rakentavasti avaavat näkökulmia ja ymmärrystä elämisen edellytyksille Mikkelissä koko sen laajalla alueella. Maaseudun elämää tulee tuoda näkyväksi kuntataajamien alueelle enenevässä määrin. Maaseudun ja taajamien yritysten yhteistyötä tulee innovoida ja rakentaa laajan toiminta-alueen ajatuksella.
Maaseudulla erityislasta kasvattaessa on saanut taistella päivähoidosta kohtuullisen matkan päässä erityisosaamista ja tukea tarvitsevan lapsen tarpeita ajatellen. Nämä tarpeet eivät lopulta paljoa eroa tavallisten lasten tarpeista: tutut pysyvät hoitajat, terve hyvin resurssoitu ja turvallinen toimintaympäristö, mahdollisuus hoitoon myös vuorotyötä tekevien lasten vanhemmille. Nämä asiat eivät ole kuntakeskuksessakaan tällä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla. Maaseudun väestö ikääntyy ja tämä tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden lisääntyvää tarvetta. On arvovalinta, saavatko aiemmat sukupolvet ja me itse aikanamme valita missä vietämme loppuelämämme ja minkälaista apua silloin on saatavilla. Mikkelissä tulee jatkaa terveydenhuollon innovaatioita ja muistaa aiemmin toimineita malleja, omalääkärikokeilu on hieno asia, sen vaikuttavuutta ja kustannustasoa tulee arvioida ja sen perusteella uskon että toiminta laajenee. Tämä toimintamalli sopii kaikkiin väestöryhmiin.