Anna-Kaisa Lepistö
Olen perheenäiti. Meillä on 11 lasta, joista neljä, kohta kolme on vielä alaikäistä. Olen myös mummu seitsemälle lapsen lapsellemme.
Opiskelen tällä hetkellä hierojaksi Osao:lla. Olen opintovapaalla työstäni kaupan alalla.
Toimin nyt Oulussa kaupunginvaltuutettuna, tarkastusltk:n jäsenenä ja sivistysltk:n varajäsenenä, Osao:n yhtymähallituksen ja Pohjois-pohjanmaan maakuntavaltuuston jäsenenä. Pohteella olen varavaltuutettu ja toimin Oulun alueellisen neuvottelukunnan pj:na.
Asumme Oulunsalossa. Täällä on luonto lähellä ja hyvä elää. Liikun mielelläni luonnossa jalkaisin, suksin ja pyörällä, rakastan uimista niin luonnonvesissä kuin uimahallissa. Tunturit, suot ja vesien ääret ovat sielunmaisemaani. Nautin musiikista laulaen, soittaen ja kuunnellen. Lukeminen ja käsityöt ovat myös mieluisia minulle.
Koen, että elämä on kuin tutkimusmatka ihmisyyteen ja elämään. Saamme jakaa matkan yhdessä läheisten ja ystävien kanssa, kiitollisina toisistamme.
Tällä hetkellä maailma kaipaa paljon lisää hyväntahtoisuutta. <3
Vaaliteemat
Kohdataan toisemme ja itsemme hyväntahtoisuudella.
Elämän yksi keskeisiä asioita saisi olla se, että pyrimme kohtaamaan toiset ihmiset ja myös itsemme hyväntahtoisuudella kaikissa tilanteissa. Halulla ymmärtää silloinkin, kun on sattunut jotakin hankalan tuntuista eikä sanoja ole helppo löytää. Silloinkin, kun mielipiteemme ovat erilaiset.
Sanojen, tekojen, ajatusten ja tunteiden takana on
ihminen - omien elämänvaiheidensa kautta siihen hetkeen tullut, omien kokemustensa muovaamana.
Yhteisten asioiden hoitamisessakin meidän kannattaa pyrkiä siihen, että tuomme omat näkemyksemme esille ja kuuntelemme toisten näkemykset niitä arvostaen ja haluten ymmärtää. Sen jälkeen meillä on mahdollisuus hakea ratkaisua, joka ottaa huomioon mahdollisimman laajasti erilaiset ajatukset ja tulokulmat, ja myös arvioimaan päätöstemme vaikutuksia.
Kodeissa on hyvinvointimme ydin.
Koti on yhteiskuntamme perusyksikkö. Koteja on hyvinkin erilaisia. Jokaisella on oma paikkansa tässä maailmassa.
Kunpa kodeissamme olisi yhä tilaa lapsille ja nuorille. Ja yhteiskunnassamme ja asenteissamme näkemys siitä, että meillä on tulevaisuus, ja vanhemmuus on arvostettavaa, ja sille halutaan antaa tuki, jotta kasvatustyötä kodeissa jaksettaisiin tehdä.
Että kotona olisi lapselle syli, johon on turvallista istahtaa, kädet, jotka kiertyvät lempeästi ympärille,
korvat, jotka pysähtyvät kuuntelemaan,
suu, joka kertoo, että olet tärkeä, sinä riität.
Että perheissä ehditään olla yhdessä, luoda pohjaa luottamukselle ja hyvälle vuorovaikutukselle.
Apua perheille tulee olla tarjolla vanhempien jaksamisen tueksi silloin, kun he sitä tarvitsevat arjen sujumiseen. Ei vasta sitten, kun tilanteet ovat jo kriisiytyneet.
Monessa kodissa eletään yksin, joko omasta halusta tai ilman omaa halua. Kunpa meillä jokaisella olisi kuitenkin tarvittaessa joku, joka kyykistyy vierelle ja kysyy, mitä sinulle kuuluu, ja kuuntelee.
Riittävät palvelut, työtä ja toimeentuloa, kaupunki- ja maalaisympäristössä.
Palveluiden tulee olla saavutettavissa ja mahdollisimman oikea-aikaiset. Peruspalvelut tulee olla mahdollisimman helposti tavoitettavissa. Niin, että päivittäin käytävään peruskouluun voi mennä pyörällä tai kävellen, lapset voivat olla päivähoidossa kotona, kodin lähellä tai työmatkan varrella, harrastamaan voi mennä ilman iltakausia vievää kuskausta, lähiympäristössämme on luontoa, johon hakeutua tasoittamaan oloansa.
Oulussa huomionarvoista on se, että kaupunkimme on nykyisellään todella laajalle levittäytyvä, hyvinkin erilaisia alueita sisällään pitävä kokonaisuus. Myös palvelutarjonnassa tämä on huomioitava.
Kuntien ja hyvinvointialueen välinen työnjako tulee olla saumaton ja työtä ihmisten terveyden edistämiseksi on tehtävä yhdessä. Kunnilla on erityinen vastuu ja toisaalta mahdollisuus tehdä työtä ja uusiakin avauksia terveyden edistämisen eteen. Tällä hetkellä moni odottaa fyysisten ja psyykkisten oireiden vuoksi palveluihin pääsyä liian pitkään. Jonossa ollessaan uupuu, ei ole työkykyinen, liikkuminen estyy, yöunet menevät. Kaikki eivät edes hae apua tarpeesta huolimatta. Ellemme saa käännettyä kelkkaa niin, että huomio kiinnittyy aidosti ihmisen perustarpeisiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin, eivät mitkään yhteiskunnan järjestämät palvelut tule riittämään.
Palveluiden tuottamisessa henkilöstö ja sen hyvinvointi ovat avainasemassa. Riittävästä resursoinnista, työhyvinvoinnista ja hyvästä johtamisesta on huolehdittava.
Hyvinvointimme ja elinkeinoelämämme pohjana on hyvä ja vaikuttava koulutus. Perusopetuksessa on turvattava turvallinen ja tarkoituksenmukainen oppimisympäristö riittävin resurssein. Luokkien ryhmäkokojen on pysyttävä kohtuullisen kokoisina, jotta työrauha ja oppiminen voidaan turvata. Toisen asteen monipuolisuus lukio- ja ammatillisen koulutuksen kautta mahdollistaa sen, että alueeltamme valmistuu osaajia mahdollisimman kattavasti eri aloille. Korkeakoulut ja yliopisto ovat vahva osa oululaista koulutustarjontaa.
Taloudellinen toimeentulo on meille kaikille välttämätön. Tarvitsemme työtä ja toimeentuloa meille sopivalla tavalla. Työelämän vaatimukset voivat läkähdyttää meitä tai sitten työtä ei ole ollenkaan. Tässäkin asiassa kohtuus olisi parasta, jotta jokaisella jäisi voimavaroja itsestä huolehtimiseen ja läheisten kohtaamiseen, ja arjessa kiinni pitävää tekemistä olisi kuitenkin sen verran, että elämänhallinta ja talous olisi vakaammalla pohjalla. Asenneilmapiirin tulee olla sellainen, että kaikenlainen työ on arvostettavaa. Työllisyyden edistäminen ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäiseminen ja vähentäminen on pidettävä etusijalla. Yrittäjyydelle on luotava mahdollisimman toimivat puitteet niin kaavoituksen kuin palveluiden puolesta.
Ympäristö, maankäyttö ja rakentaminen. Huolehtiessamme ympäristöstämme huolehdimme samalla itsestämme. Mahdollistavalla kaavoituksella me voimme luoda puitteet hyvälle ja monipuoliselle asumiselle ja yrittämiselle, koko laajan kaupunkimme alueella.
Kaupungin tarvitsemassa rakennuttamisessa tulee huolehtia siitä, että haemme kokonaistaloudellisimpia ratkaisuja, jotka takaavat laadukkaan, kohtuuhintaisen ja toimivan lopputuloksen.
Kasvavan ikäihmisten joukon tarpeisiin ja hyvinvoinnin turvaamiseksi meillä tulee olla riittävästi yhteisöllisen asumisen mahdollisuuksia.
