Sirkka-Liisa Mikkonen
Olen rohkea päättäjä.
Koulutukseltani olen ekonomisti, palkkatyötä tehnyt taloushallinnon ja liiketalouden alalla, joten talous ja siihen vaikuttavat tekijät ovat minulle tärkeitä ja tuttuja. Talous ja sen antamat raamit ovat myös kunnallisessa päätöksenteossa kaikkeen päätöksentekoon vaikuttava tekijä, mutta miten ja mihin rahaa käytetään, on arvovalinta. Heikoimmista ja hauraimmista on pidettävä huolta.
Olen toiminut liiketaloudessa eri aloilla, mutta ikäihmisten kotipalveluja tuotavan yrityksen toimitusjohtajana näin vanhustenhoidon tilan läheltä. Tehokkuutta ei ole vain säästäminen.
Koen olevani edelleen tärkeä paitsi läheisilleni myös yhteiskunnallisesti. Toimin aktiivisesti Eläkeliitossa, olen Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja ja olen myös Kiimingin yhdistyksen puheenjohtaja. Olen Oulun kaupungin vanhusneuvoston jäsenen. Ikäihmisten asiat ovat sydäntäni lähellä.
Henkilökohtaiseen elämääni kotona kuuluvat puoliso ja pystykorvakoira. Perheeseeni kuuluvat kahden aikuisen lapseni perheet. Asun Kiimingin Alakylässä, jonne ihaniin lapsuuden maisemiini olen muuttanut takaisin.
Harrastan lukemista, neulomista, monenlaista liikkumista luonnossa, josta saan voimaa. Maisemien katselu antaa kauneutta.
Kokemusasiatuntemusta on meissä ikäihmisissä. Itsekin tiedän, mitä on ollut olla lapsi, nuori tai aikuinen. Mutta kokemukseni ovat aikaan ja paikkaan sidottuja, eivätkä sellaisenaan siirrettävissä tähän päivään. Tuntemukset ovat kutakuinkin samat, ja ne säilyvät läpi elämän. Pitkä yksinhuoltajaäitiys antaa minulle taustaa ymmärtää perhe-elämää laajasti.
Sukupolvien välinen yhteys rikastuttaa paitsi henkilökohtaisesti myös laajemmin yhteisöjä. Haluan rakentaa siltoja, en lokeroida ihmisiä. Yksinäisyyskin vähenee tekemällä ja olemalla yhdessä.
Olen ihan hyvä ihmiseksi, sitkeä ja sinnikäs puurtaja, uudistaja, rohkea päättäjä.
Vaaliteemat
TEHDÄÄN IÄSTÄ NÄKYVÄ
Ikä pitää tehdä näkyväksi yhteiskunnassamme. Me ikäihmiset olemme täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä, meillekin kuuluu tietty asema ja arvostus. Me olemme valtaisa voimavara, jos meitä vain halutaan kuulla ja käyttää. Vanheneminen kuuluu elämään. Ikäihmisten ikähaitari on nelisenkymmentä vuotta, kuudesta kymmenestä yli sataan. Tuohon ikäryhmään mahtuu erilaisia ihmisiä riippuen fyysisestä ja henkisestä kunnosta, sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteesta, ihmissuhteista.
Me emme ole harmaata massaa, joka vie valtion, hyvinvointialueen tai kunnan rahat ja saa julkisen talouden ahdinkoon.
Kuntien tehtävänä on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja siihen on monenlaisia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Kaupunki säästää pitemmällä aikavälillä, kun se satsaa asumiseen, ympäristöön, viihtyvyyteen, turvallisuuteen, yhteisöllisyyteen. Myös ikäihmisten hyvinvointiin.
KAUPUNGIN KYLÄT ELÄVIKSI
Oulu ei ole vain kaupungin keskusta tai sen läheiset kaupunginosat. Oulu on maantieteellisesti laaja ja se käsittää myös maaseutumaista asumista taajamissa ja pienemmissä kylissä. Kylien kohtalona ei saa olla niiden näivettäminen, vaan siellä asuville ihmiselle pitää antaa mahdollisuus asua omalla asuinseudullaan ja kehittää asuinaluettaan, ja houkutella uusia asukkaita.
Erilaisuus on rikkaus. Kaupungin keskusta saa elinvoimaa myös ympäröivän alueen asukkaista.
Alueellinen moninaisuus on Oulun kaupungin rikkaus, kun se osataan ottaa käyttöön. Kaikki eivät halua asua keskustassa, vaan nauttivat luonnonläheisyydestä, väljyydestä, rauhasta. He haluavat nähdä vähän vaivaa asumisen eteen. Mutta kaupunki voi edesauttaa asukkaita, vaikkapa liikenteen sujuvuuden ja muutamien palvelujen järjestämisen kautta. Asenteilla ja tahdolla asutetaan kyliä.
Kun kylä on elävä, siellä viihtyvät lapset, nuoret, aikuiset ja ikäihmiset. Etätöiden, -opiskelun ja -koulujen aikakaudella myös maalla halutaan asua. Oulu voisi olla edelläkävijä tukemalla ja kannustamalla kehitystä ja luomalla viihtyisyyttä myös kyliin. Yhteisöllisyys tuo turvaa ja se on parasta lääkettä yksinäisyyteen.
HYVINVOINTI VAATII RAHAA JA ELINVOIMAA
Kestävä talous on hyvän elämän ja hyvinvoinnin perustus. Kaupunki järjestää palveluja, jotka nielevät rahaa. Sivistystoimi ja koulutus vaativat rahaa, samoin esimerkiksi kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut, elinvoiman kehittäminen. Julkiset palvelut vaativat tuloja.
Kaupunki tarvitsee verotuloja. Oulun on oltava elinvoimainen ja houkuttava, jotta tänne saadaan yrityksiä. Yritysten mukana tulee elinvoimaa, vireyttä ja verotuloja. Yrityksen työntekijät tarvitsevat palveluita, joiden järjestäminen taas luo uusia työpaikkoja.
Hyvinvointi merkitsee ihmisille eri asioita. Kaupunki ei voi hyvinvointia taata, mutta julkisilla päätöksillä on vaikutusta ihmisten elämään. Liiallinen hallinnointi ja holhoaminen tulevat kalliiksi. Byrokratian lisääntyessä asukkaiden mahdollisuudet vaikuttaa jopa vähenevät.
Palvelujen saatavuus alueellisesti ja saavutettavuus tänä digimaailman aikaan on turvattava myös muutoin kuin netin kautta.
Oulu pitää saada positiiviselle, kasvavalle ja houkuttavalle kehityksen uralle. Kaavoituksella luodaan alueellisen kehityksen pohjaa, mutta meidän ihmisten asenteet ja uteliaisuus uutta kohtaan muokkaavat otollista ja hedelmällistä maaperää.
Me kaikki olemme yhteisvastuullisia tulevaisuudesta.
